Rahan vanki

Tämä on jatkoa parin viikon takaiselle vuodatukselle liittyen velkoihin, rahaan ja talouteen.

Itse olen joskus saanut luottotietomerkinnän pienestä puhelinlaskusta.eli kärsin vieläkin siitä. Minulla menee myös herkemmin esim sairaalamaksut suoraan ulosottoon (heti toisen laskun jälkeen). Olen vasta nuori ja elämä on mennyt jo nyt pyllylleen tässä suhteessa. En saa lainaa, enkä asuntoa tai muutakaan tuon pienen pienen merkinnän takia ja kun on ulosottoja… ja itselläni ei ole edes omaisuutta tms. ja olen tällä hetkellä työtön. Töitä kyselen joka päivä mutta aina on vastaus ”olet liian nuori ja kokematon.”, ”työtilanne hyvä”, tai tarvitsee tutkinnon.Millä sitä kokemusta ja vastuuta saa, jos ei edes anneta mahdollisuutta? Olisi mukava päästä nauttimaan elämästä ja työelämään. Mutta ei.

En saa myöskään lainaa koska olen työtön ja pikavippeihin en sorru missään nimessä! kuitenkin ulosotto hätyyttää maksamaan pois lainan mahdollisimman pian. Ulosottomies onkin ananut neuvon ottaa lainaa, mutta milläs otat kun ei anna pankit? Mieluummin pankille maksan kuin ulosotolle. Merkintä on ollut jo yli 5 vuotta, eikä taida lähteä millään pois. Mmutta pakko se on yrittää.

Ruokaan ei jää kuin se n. 50e/kk vuokran sun muiden laskujen jälkeen, joten enempää ei voi oikein kiristää. Vielä sekin että olen alle 25v, joten jos olen enempää kuin 3kk työtön saan karenssin siitä jos ei löydy työpaikkaa. Myös harjoittelut olen käyttänyt loppuun (10kk max). Nnyt uhkaa karenssi mutta ei olisi ensimmäinen kerta.

Olen nuori mutta elämä on aika kovaa. Yöllä en saa nukuttua ja asiat pyörii mielessä. Terveyskeskukseen en pääse helpolla kun on tuo merkintä, joka vaikeuttaa jos otat laskun ja hammaslääkärit sama.

Tässäpä kokemus, johon voin yhtyä täysin. Onneksi pikavippejä en ole koskaan ottanut. Velkojen syitä on turha lähteä puimaan, jos niitä on, mutta sen voin sanoa että isommat eivät edes johdu minusta. Minkä sille mahtaa, jos esimerkiksi väkivaltainen vihamies tulee ja laittaa asunnon paskaksi ja postiluukkuun kolahtaa maksu, jota ei voi itse maksaa. Ja kun maksaa toista laskua, ei voi maksaa kolmatta. Sitten kun velkoja maksaa pois niin toisessa päässä korot kasvattaa velkaa. Lumipalloefekti on harmillinen juttu ja on vaivannut jo jonkin aikaa.

Asiaa ei yhtään helpota masennus, mutta ei myöskään se että muut ihmiset puuttuvat omiin raha-asioihin kommentoimalla kärkkäästi syyllistävään sävyyn. Jotkut ovat tehneet velkojen takia itsemurhan, enkä yhtään ihmettele.

Jos ajatellaan asiaa siltä kantilta että kirjoitan elämästäni avoimesti blogiini, niin jos töissä olisin ja työnantajani lukisi blogiani, saisin varmasti potkut kuten se taannoin Iltalehden uutisoima Facebookia käyttänyt työntekijä. Kyseinen työntekijähän käytti Facebookia sairaana kotona ollessaan ja työnantaja antoi potkut. Pointti on, että blogistani löytyy yli kymmenen vuoden takaiset ajatukset ja tapahtumat ja voi olla ajatuksia ja asioita, joista tuleva työnantajani ei välttämättä pidä… tosin oma mokanihan sekin on.

Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Yritän katsoa elämää positiivisesti, vaikka se on välillä (aika usein) vaikeaa. Talousasiat eivät ole nimittäin ainoita, jotka vetävät välillä alas synkkyyden syövereihin. Onneksi on sentään aina olemassa Takuu-säätiö ja sen puoleen aionkin kääntyä kunhan ensin otan toistamiseen velkaneuvojaan yhteyttä. Paras olisikin, jos saisi jättilainan, jolla voisi maksaa kaikki velat ja sitten maksaa erissä velkaa pois vain yhdelle taholle.

On vissiin tosiaan varmaan normaalia, että jokaisesta sairaala- ja terkkarikäynnistä tulee lasku? Oli miten oli, näitä laskuja on ropissut mielenterveysongelmien ja muiden käyntien takia, eikä kaikkea ole pystynyt maksamaan. Hampaat varmaan tippuvat kohta suusta, eikä hammaslääkäriin ole varaa.

Sellainen taloustilanteen vuodatus tällä kertaa. Piti vain purkaa, vaikka tavallaan jo tiedänkin että tähänkin tulee jotain järkeviä kommentteja…

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää