Tutut ja tuntemattomat kevättaivaan alla

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 11 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.

Tänään reippaalla tahdilla kävelevä ensiferumpaitainen hevari Jyväskylän keskustassa olin minä. Jyväskylän Kirkkopuistossa oli paljon tummapaitaisia rujon näköisiä hevimiehiä ja -naisia. Kiva nähdä hevareitakin paistattelemassa päivää. Sää oli lämmin, joten kuljin tummassa teepaidassa. Ei palellut yhtään. Jopa tuulikin lämmitti. Suuntasin <body ctrl> -lävistyspuotiin, josta helmikuusta hankin lip ringini. Kävin vihdoinkin näyttämässä huultani koville jätkille. Kuulemma saattaa olla liian pieni rengas, mutta joillakin renkaan liikkuminen tai huulen muoto aiheuttaa kyseistä uraa/repeämää. Ulkona oleva patti taisi olla normaali kudosmöykky joka lähtee ajan mittaan pois. Suosittelivat minulle eri kokoista rengasta tai tappia. Maksaa 10 euroa ja siitä ylöspäin. Koska olen tällä hetkellä perseaukinen, kiitin infosta ja suuntasin leffaluukulle päin. Ensi viikolla vaihdan piikkiin, tappiin, tai isompaan renkaaseen, saa nähdä mitä käy.

Finnkinon luukulla oli hirveän pitkä jono. Myyjä kuulutti että järjestelmässä on vikaa ja jos systeemiä ei saada takaisin niin he joutuvat myymään manuaalisesti ja kaikki varaukset on menetetty. Päätin että käyn myöhemmin uudestaan, jonotkin kun olivat niin pitkät. Finnkinon www-sivuillakin oli ollut ongelmia.

Tuttu, mutta niin tuntematon. Yleensä tällaiseen ihmiseen törmää ruuhka-aikaan kaupungilla. Yleensä he eivät moikkaa, joskus moikkaavat. Lävistämöön matkatessani vastaan tuli eräs Sampsa lukioajoilta, jonka kanssa en ollut puhunut pariin vuoteen. Hän moikkasi ensin, nyökkäsin takaisin. Tuttuja kasvoja tuli myös enemmänkin vastaan, mutta heidän kanssaan en ollut puhunut koskaan – en siis moikannut. On muuten aika hassua että ei voi edes tervehtiä ihmistä, jonka kanssa ei ole pahemmin ollut tekemissä muuten kuin nähnyt joka päivä ja istunut kolmisen vuotta samassa luokkahuoneessa. Yleensä kyllä tervehdin niitäkin.

Jyväskylää huhtikuussa 2007, otettu Jyväskylän Harjun vesitornista

Finnkinon jonossa näin Miskun. Miskuun tutustuin vahingossa lukion aikana, vaikka tyyppi ei ollut edes saman ikäinen, eikä edes veljeni luokalla. Kaveri tuli samalla bussilla melkein joka aamu, mutta en siltikään puhunut hänelle kuin vasta toisena lukiovuotena. Muistaakseni Misku oli samassa liikunnan ryhmässä kanssani ja tulimme lopulta hyvin juttuun. Joka tapauksessa oli kiva vaihtaa kuulumisia näin reilun vuoden jälkeen. Hän ihmetteli pitkiä hiuksiani ja kysyi kaikenlaista. Sattumalta myös hänellä oli joululiput käyttämättä. Toivottavasti ne kelpaa järjestelmävirheestä huolimatta sillä tänään 24.4. on viimeinen päivä käyttää ne.

Töissä olin heikkona. Oikeasti tästä eteenpäin ostan kyllä töihin ruokaa. En vieläkään tiedä miten olen kuukausia selvinnyt päiväni niin että olen ollut syömättä koko työpäivän, joskus jopa koko päivän, joskus jopa monta päivää putkeen. Olen tyhmä kun teen tätä itselleni. Tai ehkä en tyhmä, mutta ainakin ajattelematon. Tänään syön kyllä hyvin.

Sää vain lämpenee ja ulkona on yhä kivempi olla. Mitä lupaa huominen? Lämmintä säätä ja viikonlopun alkua ja todennäköisesti rutkasti hyvää mieltä kuten tänään – ja eilen. Alan edistyä.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 30-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä