Pelkkää tyhjää

Ei. Ei ole todellista. Väsyttää niin älyttömästi.

Edellisessä merkinnässä kerroin kaksi syytä miksi en ole kirjoittanut mitään moneen viikkoon. Todellisuudessa syitä on kolme. Kolmas syy on päässäni kumiseva tyhjyys. En osaa enää ajatella luovasti, mikä taitaa johtua juurikin näistä kahdesta maagisesta syystä; väsymyksestä ja innottomuudesta.

Vanha ystäväni Masennus tuli eilen takaisin kesälomalta. Synkkyys otti minua kädestä kiinni illalla. Toisella ystävälläni Väsymyksellä oli varmasti myös osaa ja arpaa henkiseen tilaani. Kaimani matkusti aamulla Kreikkaan tyttöystävänsä kanssa ja porukat lähtevät lauantaina Latviaan. Yksinäisyys. Kello lähenteli yhtätoista illalla ja join kahdeksatta kupillista mustaa kahvia, vaikka tiesin että oli taas herättävä kuuden ja seitsemän välissä. Nukahdin kolmen ja neljän välillä, vaikka kofeiinia virtasi varmasti vielä silloinkin elimistössäni. Herätessä en tuntenut itseäni. Näin unta että en herännyt ja nukuin tunnin myöhempään. Kun oikeasti heräsin, olin niin väsynyt että piti todella keskittyä (olen nyt melkein yhtä väsynyt. Kahden tunnin yöunilla ei pitkälle pötkitä). Olen tyhmä kun valvoin. Joka tapauksessa, otin aamutakin, kävin suihkussa jonka jälkeen pukeuduin. Kello sanoi ”bussipysäkille heti!” ja päätin totella. Lähdin juoksemaan kokispullo kainalossa. Puolessavälissä tietä pysähdyin. Jotain unohtui. Lähdin juoksemaan takaisin. Ovi auki, puhelin taskuun ja taas juoksua. Ehdin bussiin, jossa meinasin nukahtaa.

Töissä tein aamulla muutaman MSI-paketin ja laitoin kahvia tippumaan. Välissä join itsekin kahvia. Tietokoneella istumista, paketointia, kahvia, irkkaamista, atk-tukea… haukotus. Minä tämän väsymyksen syypää olen. Minä. Tekemistä kyllä riittää ja viihtymiskerroin on korkealla, mutta väsymys ei edistä asioita.

Kahvitauolla saan nykyään jopa suunvuoron, mutta olen yhä suurimman osan ajasta hiljaa. En voi olla ajattelematta mitä muut minusta ajattelevat. Siksi en avaa suutani ja osallistu jokaiseen keskusteluun, vaikka olen ylläpidossa ja vaikka tietäisin asioista. Ei siellä puhuta pelkistä raudoista, PCI-väylistä tai trackereistä, ei. Aiheet vaihtelee järjestelmän ylläpidosta kaljan hintaan, yliopistokritiikistä ja kyynisestä maanittelusta metallimusiikkiin. En vain jostain syystä tunne kuuluvani 20-30-vuotiaiden veteraaninörttien joukkoon. Mukavia ihmisiähän he ovat, mutta mieluummin kuuntelen hyviä ja hauskoja juttuja, ainakin toistaisksi. Kahvi se taitaa kahvitauolla olla pääasia. Paskan puhuminen on sitten se kermainen kuorrute siinä päällä.

Oikeitakin töitä pitäisi jossain vaiheessa aloitella. Muutamalle bändille on tulossa kotisivut, tekijänä minä. Olin positiivisesti yllättynyt kun kuulin että minua oli suositeltu muusikoiden.netissä. Ehkä minusta sittenkin on johonkin. Ehkä sittenkin osaan jotain. Ehkä sittenkin osaan tehdä sivuja. Ehkä sittenkin olen edes vähän pätevä kirjoittaja. Ehkä sittenkin minua arvostetaan. Ehkä sittenkin pääsen joskus Sunny Beachille pois täältä Suomesta masentumasta. Ehkä sittenkin elämä hymyilee. Samaa lorua kuin aiemminkin. Ehkä sittenkin. Tai sitten ei.

Perustyöaika TKTL:llä on 7 tuntia 45 minuuttia, myös sivareille. Itse olen ollut yliaikaa, koska tulen töihin ~6.45, ~7.45 tai ~8.45 aamubussien aikataulun takia ja lähden tasalta päiväbussien takia. Vapaa-aikaa jää se 3-10 tuntia, riippuen siitä miten väsynyt haluaa olla seuraavana työpäivänä. Tämä pistää miettimään ajankäyttöä. En ole tavannut ketään kaveria moneen viikkoon. Tein lomasuunnitelman; 13. elokuuta alkaa viikon loma. Eli ensi viikko vielä. Voisi yrittää nukkua enemmän.

Miksi en osaa olla vuotamatta julkisesti. Ehkä en osaa muuta.

Voisin ottaa unta.
Onneksi on viikonloppu.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää