Olut harrastuksena – suhteeni alkoholiin

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 5 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 26-vuotias.

Olen pantannut tätä kirjoitusta aika pitkään, sillä suhteeni alkoholiin on aina ollut vähän perheeltäni ja läheisiltäni salassa pidetty juttu. Se on asia, josta en ole koskaan voinut puhua täysin avoimesti vanhempieni kanssa, paitsi ehkä nyt aikuisiällä jonkin verran. Enpä sillä koskaan ole kehuskellut muutenkaan ja miksi olisinkaan?

Kasvoin konservatiivisessa raivoraittiissa perheessä. Hevimusiikkia (”roikinaa”) ei siedetty, alkoholista ei puhuttu ja tukka ajeltiin säännöllisesti jottei kasvaisi liian pitkäksi. Olen tästä äärettömän iloinen, sillä olen oppinut oikeita elämän arvoja.

Olin absolutisti 17-vuotiaaksi saakka. Muistan kun joskus puhuttiin että alkoholi tappaa, en ole varma puhuttiinko siitä kotona vai seurakunnan kesäleireillä. Muistan, että pulloon tarttuminen oli kuitenkin kuolemaksi. Kävin ensimmäisen ja toisen luokan Tammirinteen Ala-asteella, joka käsitti ensimmäisen ja toisen luokan. Siellä minua koulukiusattiin jonkin verran ja päätin kolmannelle luokalle siirtyä silloin perustettuun Jyväskylän Kristilliseen kouluun, muunmuassa kiusaamisen takia. Tuossa koulussa en joutunut tekemisiin alkoholin kanssa, enkä myöskään ylä-asteella, joka oli Viitaniemen Ylä-asteen yhteydessä. Vasta lukioaikana joidenkin oppilaiden ryyppääminen tuli tietoisuuteni. Hyvä niin.

1280-beer-infographic_0

On vaikea jossitella, mutta jos olisin syntynyt ”normaaliin” suomalaiseen perheeseen, olisin varmasti tutustunut jossain määrin alkoholiin jo paljon aiemmin – Suomessa kun valitettavasti ollaan. Tavallaan surullista. Nykyäänhän on jokseekin normaalia että ensimmäinen kaljaryyppy on nautittu ala-asteella, ollaan niin kovaa poikaa että. Toisaalta olisin varmasti ollut sitä fiksumpi ja ollut ajautumatta näihin kuvioihin, mutta turha jossitella, tiedä häntä.

Olen syntynyt marraskuussa ja silloin kaikki kaverit olivat jo täyttäneet 18-vuotta. Monet heistä varmasti juoneet jo ennen täysi-ikäistymistä, mutta 18-vuotissyntymäpäivät olivat varmasti taas uusi syy ryypätä. Silloinen kaverini täytti 18-vuotta heti tammikuussa, jolloin osallistuin elämäni ensimmäisiin kotibileisiin. Taidettiin ostaa puokkiin pullo Black Catia, sellaista yskänlääkkeeltä maistuvaa lakritsilikööriä. Prosentteja taisi olla reilut kaksikymmentä.

Muistan parin lasillisen jälkeen olon jotenkin ”keventyneen”. Päässä tuntui hassulta ja olotila oli todella mukava. Tajusin olevani humalassa, eikä se oikeastaan haitannut pätkääkään – päinvastoin. Paljon muuta ei silloin muistaakseni tullut juotua, kun ei muita ”omia juomia” ollut. Saatoin ehkä ottaa jotakin mitä tarjottiin. Harrastin silloin parkouria ja se määrä riitti siihen että hyppelin pupujussina pitkin katuja ja aamulla löysin itseni kaverin kämpän lattialta sammuneena.

Valtaosalla suomalaisista nuorista on varmasti ollut se vaihe elämästä kun vaan juotiin joka viikonloppu pää täyteen, ”pidettiin hauskaa”. En oikeastaan tiedä mistä oma juomiseni johtui, sillä en pitänyt sitä koskaan ”syntinä”. Muistan vaan sen olleen niin kivaa, kun juttu luisti vähän eri tavalla ja musiikki kuulosti paremmalta.

Sanoisin vieläkin humaltumista ”vallitsevien tunteiden boostaamiseksi” – jos on hyvä fiilis, alkoholia nauttiessa on vielä parempi fiilis. Siis silloin kun se pysyy hanskassa, nimittäin teini-ikäisenä aika monta kertaa karkasi kunnolla lapasesta eikä varmasti riitä kahden käden sormet laskemaan niitä kertoja kun oksensin vatsan tyhjäksi liki alkoholimyrkytyksen liepeillä. Nuorelle ruipelolle miehelle sellaiset määrät viinaa ei tee kovin hyvää. Vaikka pari överiä tulikin koettua, en sentään koskaan viettänyt yötä kadulla sammuneena tai putkassa, enkä joutunut ongelmiin juomisen takia. Onneksi. Tosi moni muu on kokenut ikävyyksiä juomisensa takia. Suomessa tämä on aika yleistä.

Toisaalta en silti juonut joka viikonloppu, vaan aina silloin tällöin, pari kertaa kuussa kun huvitti. Muihin nuoriin verrattuna alkoholinkäyttöni oli kohtuullista. En silloinkaan voinut ymmärtää jatkuvaa juomista, kun juominen oli tavallaan enemmänkin itseni hemmottelemista kuin jatkuvaa örväämistä. En minä joka kerta övereitä vetänyt. Teini-iän kokeilut olivat nimenomaan niitä, kokeiluja. Join alkoholia oikeastaan melkein pelkästään humaltumisen takia. Kun tapasin Veeran, olin vasta 19-vuotias ja yhä kokematon ”viinalla läträäjä”, mutta onneksi Veera ei ollut ihan samanlainen. Käytiin kyllä yhdessä baarissakin joitakin kertoja, mutta Veera oli tässä suhteessa aina se fiksumpi osapuoli.

Vielä perheistyttyänikin jonkin aikaa sellainen humalahakuinen juominen ehkä jatkui, mutta jossain vaiheessa tuli stoppi. En oikeastaan muutenkaan juonut kotona, ainakaan lapsen ollessa hereillä, mutta pikkuhiljaa vähensin juomista merkittävästi. Pidin jo aiemminkin useamman kuukauden taukoja vain todistaakseni itselleni että minulla ei ole alkoholin suhteen ongelmaa (älytöntä tavallaan. Ei muille todistamismielessä, vaan itselleni). Muistan kuitenkin säilyttäneeni sellaisen ”normaalin tason juomisen”, eli ostin saunavuoroiltoina lonkeroa. Kerran erehdyin ostamaan kaljaa ja pahaltahan se maistui. En oikein koskaan ollut oluen fani, enkä ymmärtänyt niitä jotka ostivat hirveitä määriä kaljaa.

Sittemmin olen tajunnut että ihmiset ostavat olutpäkkejä, koska se on halpaa. Nykyään tämä pistää harmittamaan, kun suomalaiset miehet eivät tiedä paremmasta. Koff on tajutonta kuraa, mutta maksaa parhaimmillaan 70 senttiä 0,33 tölkki. Kun taas samankokoinen IPA, stoutti tai joku muu maukas laatuolut maksaa helposti sen 5 euroa. Tästä me olutharrastajat joudumme kärsimään.

Brewdogin kanelinen jouluolut vuodelta 2011, "There is no Santa".
Brewdogin kanelinen jouluolut vuodelta 2011, ”There is no Santa”.

Anyway, blast to the past, eli takaisin menneisyyteen. Olin ollut jonkin aikaa täysin juomatta ja päätin sitten kokeilla Murphy’s Irish Stoutia, jota löytyi S-Marketin hyllystä. Maistui älyttömän hyvältä, vähän kuin kylmäkahvilta. Join sitä suoraan tölkistä, ja vähitellen sain kuulla kaveriltani että se pitää kaataa lasiin. Olinkin ihmetellyt tölkissä kolisevaa palikkaa, luulin että sinne on jäänyt jokin muovipalanen tehtaalta, tai jotain vastaavaa. Mutta se olikin katalysaattori, joka luo oluelle tietynlaisen koostumuksen kun se kaadetaan lasiin.

A plastic device (called a widget) is fitted into the bottom of the can which nitrates the liquid after the can is opened, creating the famous creamy head and giving the product a publike taste.

Tämä pelkästään mullisti maailmani täysin. En enää ajatellut oluesta samalla tavalla. Ahmin tietoa oluen valmistuksesta, oluen syntyyn vaikuttamista elementeistä ja oikeista nauttimistavoista. Huomasin pian että olut kuuluu kaataa lasiin, jotta aromit vapautuvat. Huomasin myös, että jokaiselle oluttyylille on oma lasinsa, jossa olut ”hengittää” paremmin.

Beer-Glass-Chart-800

Tajusin pikkuhiljaa oluen maailman olevan valtava. En tiennyt että olutta voi olla niin monenlaista, hedelmäisistä kahvimaisiin ja sieltä aina savuoluisiin asti.

TypesOfBeer

Olut kuuluu tuntea, sitä kuuluu haistella ja makustella, nauttia pieni siemaus kerrallaan, hartaasti. Rupesin maistelemaan muitakin oluita, enkä enää juonut koskaan pelkästään humaltumisen takia, vaan pääosin maun takia. Saatoin ostaa viikonpäivästä huolimatta yhden oluen ja maistella sitä hartaasti useamman tunnin ajan. Siihen mielestäni olut on tehtykin, nauttimiseen ja maistelemiseen, sillä oluita on niin monenlaisia.

Pop-Chart-Beer-Poster-750

Sanoisin että olen harrastanut oluita noin vuodesta 2009-2010, eli 3-4 vuotta. Saatat kysyä miksi olut? miksi ei vaikka limppari? Siksi, koska erilaista olutta pystytään valmistamaan aivan loputtomasti – limppari maistuu aina makeutetulta sokeri-hiilihappolitkulta. En minä tiedä miksi mäskäys, käyminen, vierteen valmistus ja kaikki muut olueen liittyvät tekniikat on keksitty, mutta näillä tekniikoilla pystytään vaikuttamaan oluen makuun siten, että pystytään tuottamaan aina eri makuisia oluita. Pystytään tekemään reseptejä, kokeilemaan uusia makuja.

Muistan ensimmäisen ruisolueni, taisi olla Karhu Ruis. Tuntui kuin olisi juonut nestemäistä ruisleipää. Olut on pitkälti viljaa, eikä edes niin lihottavaa mitä sanotaan. Oluessa harvemmin on sokereita tai lisäaineita. Ohra, vesi ja humala, siinä ainesosat yleisimmillään.

Lempparioluitani: Brewdog Hardcore IPA.
Lempparioluitani: Brewdog Hardcore IPA.

Suomessa alkoholinkäyttö on niin vääristynyttä, että kaikki on mustavalkoista. Jos juot yhden oluen, olet puliukko. Jos et juo mitään, olet outo. Juominen on ryyppäämistä ja juomattomuus on raivoraitista. Minä olen sitä mieltä että kaikessa on kohtuus, myös alkoholin käytössä. Alkoholia voi käyttää oikein ja se on mielestäni maltillisuus. Se, että pystyt juomaan yhden, kahden, tai jopa useamman siten ettei se vaikuta arkeesi haitallisesti. Minusta on ihan normaalia juoda 1-3 olutta arkena, joskus vähän enemmän, mutta suomalaista överijuomista en ole koskaan ymmärtänyt. Siis se, että ostetaan mäyräkoira ja juodaan 12-24 pulloa yhden perjantain aikana. Viinaan kuolee Suomessa ihan tarpeeksi populaa joka vuosi juurikin alkoholin väärinkäytöstä.

Miksi ihmiset eivät voi keskittyä humalahakuisen juomisen sijasta nauttimiseen, makujen maisteluun, hyvään fiilikseen? Vastaus tähän on aika selkeä. Kylmässä pimeässä Pohjolassa murheet hukutetaan puhumisen ja muunlaisen käsittelyn sijaan viinaan, joka unheuttaa harmit hetkeksi ja lykkää ongelmaa pidemmälle. Toisaalta, viittasin aiemmin alkoholiin ”tunteiden boostaamisena” ja sitä se myös tekee. En itse ole tarttunut pulloon vaikka on tehnytkin kipeää henkisesti, mutta olen aika varma että ne jotka suruunsa juovat, myös kärsivät kahta kauheammin. Alla esimerkki tyypillisimmästä…

Olut on normaalina harrastuksena todella mukava ”keräilyharrastus”. Vertaisin sitä vähän kuin leffaharrastukseeni; keräilen erilaisia kokemuksia talteen. Olen miettinyt omaa olutblogia, mutta ei tahdo aika riittää, joten kirjoittelen pintapuolisia arvioita Untappd-profiiliini (oluen sosiaalinen media). Seuraan kymmeniä olutblogeja, joista parhaita ovat

Ehkä parasta olutharrastelijan ”urani” matkalla on ollut tähän mennessä se, että olen saanut ilmaiseksi pääsyn olutfestareille pelkän twiitin voimalla.

Toinen saavutus on nauttia sellaisia oluita, joita 99% maailman olutharrastajat eivät ole maistaneet koskaan. Olut on nimittäin parhaimmillaan paikallista, sitä voi tehdä jokainen itse suhteellisen halvalla kotonaan. Näistä itselleni tutuin on Jyväskylän kotipanimo Ukonmalja, jonka mestarina Tommi Särkkä.

Itseänikin kiinnostaisi tehdä omaa olutta, mutta yrittäjänä ja kahden lapsen isänä ei irtoa aika muulle kuin nörttäilylle, musiikille, perheelle ja työnteolle. Elämän valintoja.

Brouwerij Huyghe -panimon "Delirium Tremens", belgetyyppinen olut.
Brouwerij Huyghe -panimon ”Delirium Tremens”, belgetyyppinen olut.

Oluen harrastajana kehittyy. Tietoisuus laajentuu, tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja oppii aina jotain. Muistan vielä ajat, jolloin en pitänyt indian pale ale (IPA) tyyppisistä oluista, koska pidin niitä epäolutmaisina niiden hedelmäisyyden ja appelsiinikuorisuuden takia. Nykyään etsin aina vain parempia IPA-oluita.

Lemppariolutlajejani ovat imperial stout, ale-oluet (erityisesti vahvat indian pale alet (IPA)) ja belget, mutta en sorsi mitään olutlajia. Ainoa mikä ei ole vielä uponnut on hedelmäolut ja joku light tai ice lager. Saunassa en voi juoda muuta kuin pilsneriä, lageria tai alea, koska eksoottisemmat oluet kuuluu juoda laseista eikä tunnu oikealta saunassa. Lasi tai tölkki jossa on ”normaalimpaa” olutta (”bulkkia”) toimii kaikista parhaiten saunassa.

On hienoa nähdä, että olutkulttuuri laajenee Jyväskylässäkin. Jyväskylän oma Panimo Hiisi tuottaa timanttisia olusia!

Nykyään en ajattele olutta ostaessa prosentteja, vaan saatan ostaa jopa alkoholitonta olutta, jos olen kuullut sitä kehuttavan. Toisaalta olut tarvitsee tekoprosessissaan käymistä ja alkoholia ja kokemukseni mukaan alkoholiton olut maistuu aika mauttomalta, mutta pointtina kuitenkin. Olut on yksi juoma muiden joukossa, mutta sellainen jota pystyy ”kokemaan”.

Tässäpä näitä mietteitä tuli niin alkoholista kuin oluestakin. Olut on hyvää. Muistakaa nautiskella makuja humaltumatta liikaa! Tsekkaa ottamiani kuvia erilaisista oluista.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 31-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

5 kommenttia

  1. Mysticmaster

    Mitä humala on minulle? Se tekee ihmisistä tyhmiä. Itse en ole järjen jättiläinen mutta humalaisen seurassa jutun taso vajoaa vieläkin alemmaksi mitä se olisi. Normaalia nestetäkään et varmasti joisi niin paljon että laatta lentäisi. En minä ainakaan ole.

    Olen pahoillani mutta minulla ei alkoholista ole hyvää kuvaa enkä näe siinä kuin pari hyvää puolta. Yksi alkoholi kelpaa polttoaineeksi, kaksi pieni määrä voi olla jopa terveellistä.

    Olut: olen arvioinut että jos joku asia ei tuoksu hyvältä niin ei se varmasti siltä myöskään maistu. En siis ole maistanut olutta mutta jos joku asiallisesti harrastaa olutta ja maistelee ja ei ole humalahakuinen niin siinä ei ole mitään väärää.
    Jos joku maistiaisen tarjoaisi niin voisin kyllä maistaa.

    Minä olen etiikkani rakentanut kristillisistä arvoista jotka tottakai vaikuttavat asenteeseeni. ”taivasten valtakunta ei ole juomareiden” arvot eivät kuitenkaan kiellä kokonaan alkoholia koska Jumala on luonut myös alkoholin ja tekihän jessekin viiniä vedestä joten kaikkea voi käyttää oikein ja väärin. (Usko tai
    Älä usko, oma valinta.)

    Omat kokemukset: Olen juonut 3-4 tölkkiä lonkeroa, maistanut jäger maisteria. Juonut 6 lasia viiniä (puna ja valko viiniä) ja hörppy siideriä. Olenko absolutisti raivoraitis? ja tavoitteenakin on vielä joskus löytää hyvä ”herrasmies” viini ruoka juomaksi joka maistuu hyvältä. Omasta mielestäni olen hieman absolutistinen kohtuu käyttäjä joka pitää viiniä tyylikkäänä juomana asiallisesti juotuna.

    Nämä halusin itsestäni kertoa että ymärrät suhteeni alkoholiin ja että huomaat ehkä ettei kaikki ole minullekkaan kielletyä. Liika juominen on väärin mutta kohtuullisesti se on oikein.

    Pidätän oikeuden pitää oman mielipiteeni omanani ja sallin sinun pitää omasi. Kiitos.
    (lähinnä web masterille kirjoitettu pälpätys.)

    -Mysticmaster-

  2. Rolle

    Kiitos kommentista Mysticmaster!

    Mitä humala on minulle? Hyötykasvi, jota käytetään oluen valmistuksessa, heh heh. Mutta leikki sikseen, jos hetkeksi unohdetaan terve pikku hiprakka ja sellainen ”normaali” parin juoman aiheuttama päihtyminen, varsinaisesta kunnon humaltumisesta jos puhutaan niin kyllähän se lähes aina typeröittää fiksummatkin. Vaan ei kaikkia. Useimmat järkevästi alkoholia käyttävät eivät humalassakaan ryhdy idiootiksi. Tiedän todella monia ihmisiä, jotka juodessaankin ovat fiksuja ja heidän kanssaan on mukava keskustella ilman että ärsyttää. Tiedän myös tyyppejä, joiden kanssa en ikinä ottaisi lasillista kun alkaa ärsyttämään. Toisaalta heidän kanssaan en hengailekaan.

    Eipä tarvitse pahoitella, sillä kuten sanoin, Suomi ja suomalaiset antavat alkoholista aivan vääränlaisen kuvan. Ihmettelen miten siitä edes voi olla hyvää kuvaa kun puliukot örväävät tuolla kadulla joka päivä ja ihan joka paikassa näkee kuinka hauskaa on vetää överit? kun ei minullakaan ollut. Se on surullista, kun osataan joko olla täysin ilman tai sitten vetää hirveät lärvit.

    Alkoholinkäytöstä ei lennä laatta pelkästään siksi että juo liian paljon, vaan mm. yksilöllisistä kropan ominaisuuksista sen vaikutuksesta että juo liian nopeasti tai esim. liian vaihvaa. Oksentaminenhan on elimistön puolustusmekanismi, että nyt tuli väärää ainetta liian paljon. Enpä ole pelkkää olutta juodessa toisaalta koskaan oksentanut. Yksi syistä miksi jätin kaikki sokerilitkut (siiderit, lonkerot) ja kirkkaat pois ajat sitten.

    Katselepa hetken menoa tuolla Keski-Euroopassa, jossa on aivan normaalia juoda lounaalla olut tai pari ilman sen kummempaa haloota. Suomalaiset menevät sinne halvan viinan takia örveltämään ja antavat itsestään idiootin kuvan. Suomi kännää ja on vielä ylpeä kännäämisestään, sitä en tajua.

    Olutta tosiaan löytyy monenlaista ja ihan parasta on esim. syödä suklaata ja juoda suklaan makuista stouttia hyvää elokuvaa katsellessa. Se on nautintoaine siinä missä muutkin. Oluitakin on huonoja ja minun mielestäni huonoimmat ovat ne joissa maistuu liikaa alkoholi, kuten tämä.

    Itse en ole varmaan 4 vuoteen juonut lonkeroa tai siideriä ja kaikki vahvemmat alkoholijuomat jätin pari vuotta sitten. Tulee kyllä joitakin tilanteita joissa niitäkin juo, mutta vain jos tarjotaan tai on oikea paikka niille.

    Viinin juomisen taas lopetin kokonaan, koska yksikin lasillinen laukaisee minulla migreenikohtauksen tai aivan sairaan päänsäryn. Siksi hieno olut on minulle paljon parempi nautiskelujuoma. Ja erityisesti aivan upea harrastus.

  3. Vesa

    Omille harrastuksilleen tai käyttäytymiselleen ylipäätään lienee monia syitä jotka todellisuudessa vaihtuvat jokaisen tilanteen myötä. Yleensä yhtenä suurimmista vaikuttimista valintojen tekemiseen näkyy kulttuuriympäristö jossa on kasvanut ja jossa elää.

    Ottamatta kantaa uskonnollisiin näkemyksiin olisi hyvä ihmetellä miksi erilaisia asioita elämässä tehdään. Keskeisiä vaikuttimia toivoisi olevan tasapainoisen ja emotionaalisesti rikkaan elämän rakentaminen jossa omat intohimot, merkittävät ihmissuhteet, vanhemmuus ja hengellisyys tukevat kokonaisuutena omaa ihmisenä kasvamista. Itselle merkittävän aseman löytäminen omassa yhteisössään (yhteiskunnassa) on merkittävä osa tätä kokonaisuutta josta mielekkyys elämään ihmisen kaltaiselle laumaeläimelle syntyy.

    Jos huono omatunto johtuu näiden asioiden laiminlyömisestä on asialle syytä tehdä jotain. Jos huono omatunto johtuu ulkopuolelta tulevista dogmeista voi olla hyvä miettiä kuinka tarpeellisia ne sinulle lopulta ovat – auttavatko ne kasvamaan sinua ihmisenä?

    Tekemisesi ja kuinka ne kuvastavat omia eettisiä ja moraalisia arvojasi määrittelevät sinut.

    Olutharrastus on mukava harrastus. Myös satunnainen humalassa oleminen voi olla perusteltua JOS se auttaa sinua rentoutumaan ja jaksamaan paremmin muuna aikana siinä mitä elämäksi kutsutaan. Näin voi olla jos pystyy sen tekemään ilman huonon omantunnon potemista asiasta. Samaan lopputulemaan voi johtaa jääkiekko ja lasinpuhallus.

    Tottakai elämme jokainen omissa sosiaalisissa yhteisöissämme ja asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia mutta kannustan ponnistamaan omista arvovalinnoista sen sijaan, että antaisi turhaan tällaisten dualististen näkemysten masentaa omaa maailmankuvaasi. Näin olet näemmä tehnytkin.

    -Vesa

  4. Rolle

    Kiitos kommentista Vesa!

    Yleensä yhtenä suurimmista vaikuttimista valintojen tekemiseen näkyy kulttuuriympäristö jossa on kasvanut ja jossa elää.

    Nimenomaan ja se on tavallaan harmillista, koska silloin karsii asioita pois, joita tykkäisi tehdä, mutta ympäristö ei salli sitä. Kokemusta on.

    Tottakai elämme jokainen omissa sosiaalisissa yhteisöissämme ja asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia mutta kannustan ponnistamaan omista arvovalinnoista sen sijaan, että antaisi turhaan tällaisten dualististen näkemysten masentaa omaa maailmankuvaasi. Näin olet näemmä tehnytkin.

    Näin olen tehnytkin, viimeiset 3-5 vuotta ovat olleet itselleni tietynlaista murrosaikaa, jolloin olen oivaltanut, että muiden mielipiteillä ei ole merkitystä jos olen sinut oman itseni kanssa. Tässä ja muissakin asioissa olen liikaa ajatellut sitä mitä muut ajattelevat minusta tai tekemisistäni. Ei enää.

  5. Uusi olutblogi on syntynyt | Huurteinen

    […] kirjoittelinkin joku aika sitten henkilökohtaiseen blogiini otsikolla ”Olut harrastuksena – suhteeni alkoholiin”, mutta se sisältää stooria myös alkoholista […]