Mitä avioliittoon sitoutuminen nykyään merkitsee?

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 8 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 23-vuotias.

Dr. Phil käsitteli tänään telkkarissa aihetta Myötä- ja vastoinkäymisissä? Mitä avioliittoon sitoutuminen nykyään merkitsee? Olen usein aika samoilla linjoilla Dr. Philin kanssa. Nykyajan Suomessa avioliiton merkitys on alkanut vähentyä samalla kun ”vanhoja tapoja” ja ”kristillisiä perinteitä” on alettu karttamaan Räsäsen ja muun perseilyn myötä. Ja jo paljon ennen Räsäsiäkin.

Varoitan jo etukäteen, Dr. Phil -fanina tuppaan usein itsekin kuulostamaan niin Dr. Phililtä, vaikka ei ole tarkoitus. Nämä ovat omia käsityksiäni ja ajatuksiani, eikä verrattavissa mihinkään asiantuntijamielipiteisiin.

The word of married
Creative Commons License Kuva: marceau r [Heureux proprií¨taire du Eos 7D]

Minun mielestäni kihlat tarkoittavat lupausta avioliitosta, ja avioliitto tarkoittaa elämän täydellistä jakamista ja elämistä valitsemansa ihmisen kanssa. Lupaus on sellainen joka on yleensä tehty sekä puolison että Jumalan edessä, mutta nykyään sen voi tehdä pelkästään puolison edessä ilman minkäänlaisia kirkollisia toimenpiteitä tai perinteitä. Perinteen mukaan lupaus on siis ollut sellainen että sitä ei ole tehty rikottavaksi, sillä se olisi sama kuin läimäyttäisi Jumalaa naamalle, isäni sanoja lainaten.

Koska lupaus ei ole (tai ei pitäisi olla) mikään kovin kevyt, se ei pitäisi myöskään olla helposti rikottavissa. Avioliittolupaus on iso juttu, ja seuraukset kestävät optimaalisimmillaan läpi elämän. Sama juttu avioerossa. Kuten joka asiassa, myös tässä pätee eräs hyvä sääntö – on parasta antaa itsellensä aikaa ja tehdä päätöksiä vasta sitten kun on rauhoittunut miettimään. Dr. Phil sanoikin mielestäni hyvin että esimerkiksi sen ”ratkaisevan” riidan tullessa kannattaa vielä senkin jälkeen pysähtyä ja rauhoittua, ja tehdä ratkaisuja vasta sitten kun pystyy katsomaan perhettään, puolisoaan ilman että impulsiivisuus ja etenkin tunteet tulevat tielle. Lapsi kysyy sitten aikuisiällä ”miksi kasvoin osan elämästäni ilman isää?”, ja saa vastauksen äidiltään ”äiti oli vihainen ja lähti”. Sitä saa miettiä onko sellainen vastaus hyvä vai huono…

Rakastaa ja yhdessä voi olla ilman avioliittoakin. Näin usein tekevätkin. Varsinkin silloin se kannattaa kun kummallekaan osapuolelle avioliitolla ei ole sen suurempaa merkitystä tai hyötyä.

Tällaista ajatuksen tynkää tällä kertaa. Rakkaus, avioliitto, ja lupaukset, ja pettymykset ovat varmasti elämän suurimpia asioita, eivätkä todellakaan niin yksinkertaisia. Ihmiset ovat erilaisia, ja toisilla avioliitto puhkeaa uuteen kukkaan pettämisenkin jälkeen.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 30-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

5 kommenttia

  1. Joanna

    No, minun historiani on ehkä tunnettu, mutta tuonpa sen kumminkin esille.

    Minä lähdin avioliitosta, yhteisestä kodista ja koin jättäväni elämäni rakkauden, kun muutin omilleni heinäkuussa 2009. Minä lähdin, koska minun piti pelastaa itseni. Vaikka pitikin rakastaa koko elämä. Vanhuuteen ja kuolemaan asti.

    Elämä ei aina mene, niinkuin sen pitäisi mennä. Sen olen nähnyt. liiankin läheltä.

    Entinen mies petti minua. Periaatteessa hän jätti minut maaliskuussa 2009. ”Olen ihastunut erääseen toiseen”. Noh, saimme asiat selvitettyä. Jatkoimme. Ainoa, mitä pyysin oli koko totuus ja se, että yhteydet naiseen, joka oli minun kotini häpäissyt, pitäisi katkaista KOKONAAN. Kerta toisensa jälkeen minulle luvattiin. Joka kerta huomasin lupausten olleen sanehelinää.

    Minä lähdin, vaikka se sattui eniten koskaan. Minä lähdin, koska jäämällä olisin hajottanut itseni.

  2. Rolle

    Tekstistäni ei ehkä käynyt ilmi asian kaikki puolet. Olen kuitenkin sitä mieltä että mitä tahansa ei tarvitse kestää. ”Niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin” ei tarkoita että vastoinkäymiset saisivat jatkua, varsinkin jos ne ovat sitä isoimpaa luokkaa. Täytyy pyrkiä niihin myötäkäymisiin. Siinä minusta teit Joanna oikein kun annoit edes mahdollisuuden asioille ratketa. Mutta ne eivät vain ratkenneet ja teit oikean päätöksen.

  3. Joanna

    Ja joo, olen sinun kanssasi samaa mieltä siitä, että ihmiset luovuttavat monesti liian helposti. :)

    Minä tein, kuten katsoin parhaaksi tehdä: eli katsoin asian loppuun saakka. Eniten ehkä harmittaa, etten lähtenyt aiemmin.

  4. Agakonna

    Ratkaisusi vaikuttaa minusta yksityiskohtia tuntematta hyvältä. Äitini teki vähän samalla tavalla aikoinaan, eikä vieläkään ole suostunut kertomaan yksityiskohtaisemmin, mutta uskon että hänelle kävi samalla tavalla kuin sinulle. Elämä on ollut sen jälkeen kuitenkin parempaa. Periksi antaminen liian aikaisin ei ole hyväksi, mutta ei kannata myöskään pitäytyä liiaksi vanhoissa asioissa.

  5. Agakonna

    Hyvä sanonta tähän: ”Anteeksi voin antaa, mutten unohtaa”