Miksi otsikon keksiminen on aina niin vaikeaa?

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 15 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.

Kitaratunti meni hyvin. Soitettiin Sonata Arctica – Fade To Black. Osaan sen jo jotenkuten. Pienenellä harjoittelulla se menee jopa sujuvasti. Tein tähän livejournalin ulkoasuun pieniä muutoksia. Muutin vanhaan järjestelmään, koska tajusin että siinä voi koodata css:ää. Minä poika olin sitten ihan mehuissani ja rupesin säätelemään kaikkia kivoja juttuja, kuten kommenttitekstiä ja linkkejen tyylejä. Parempihan tästä tuli. Sain englannin suullisesta 9-. Olen ihan tyytyväinen ja siihen on varmaan syytäkin, vai onko? En harjoitellut yhtään: YHTÄÄN! ja silti nappasin ysin. Henkilökohtainen palaute: ”persoonallisesti työhön paneuduttu”. No hoh.

Huomiseksi olisi yksi tehtävä matikkaa (sijainen osottautuikin hyväksi tyypiksi kun antaa aina yhtä tehtävää läksyks siinä missä Erkki antais neljä) ja ranskan kirjoitelma TAAS, eijjaksa! Odotan liikaa viikonloppua ja syystä. En malta odottaa perjantai-iltaa Juhanin luona, se on aina yhtä mukavaa. Viikonloppu kuuluu aloittaa vierailemalla illan tai olemalla yön ystävä Juuuchon kämpillä. Ah, perjantai… kunpa aika et matelisi. Huominen päivä matelee, OPOn syytä. OPOa ei pitäisi olla, ei ollut viime viikollakaan. Ainiin! Ensi viikolla saa nauttia, nimittäin maanantaina ja tiistaina koulu on suljettu yhteentoista asti abien kuuntelujen takia (jotenkin musta tuntuu että olen jo maininnut tästä). Tiistaina on vaan paskamaista kun kemian tunti on 11-12 ja 12-13 on hyppytunti. Voisin periaatteessa jättää sen väliin ja mennä yhdeksi kouluun, vähän ois hulppeeta!

Välillä minusta tuntuu että joku vihaa minua, internetissä ja tosielämässä. Jokin minussa saa aikaan haluttomuutta tutustua. Toivottavasti olen jo winettänyt luonteestani tarpeeksi monta kertaa. En tutustu ihmisiin normaalisti ja olen jonkin sortin ujous (joka on paheeni). Usein tuntuu ettei ole yhtään ystäviä. Joitakin kavereita tapaa koulun merkeissä, mutta ei sen enempää. Siksi aina odotankin perjantaita innolla kun sillon voi olla ystävien kanssa. Jotenkin on vaan niin masentavaa kun on niin usein yksinäistä koulussa. Ei ketään kenen kanssa jutella välitunnilla… niisk.

Tänään en ole tehnyt mitään järkevää, en edes läksyjä. En ole myöskään vaivautunut syömään mitään. Olen vain… istunut… ja soittanut kitaraa… ja tylsistynyt. Piti mennä kaupunkiin mut en jaksanu. Ostin muuten tänään uuden Jim Junlopin plekun ku vanhat oli hävinny. Ai että oli hieno yks plektra mikä makso euron. Ois pitäny ostaa, jos vaan ois ollu se euro. Oli vaan 50cnt taskun pohjalla, joten ostin yhden käytännöllisen J.D. USA plektran. Plekuja ei ole koskaan liikaa.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä