Mielen yöllinen vaellus

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 10 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Makaan sängyssä, enkä saa unen päästä kiinni. Päässä pyörii ihan liikaa ajatuksia. Ikkuna on auki, tuuli vinkuu hiljaa. Helmiäistalvikkomme Mini juoksee juoksupyörässään. En halua pilata toisen huvia, enkä kyllä jaksa nousta sängystäkään. Vaimo kuorsaa. Minulla on kurkku kipeänä, varmaan taas flunssa tulossa. Juuri kun parannuin edellisestä.

Olen nähnyt jo kolmena yönä vastaavanlaista unta. Unessa minä ja kaimani törmäämme jossain satunnaisessa paikassa, juttelemme menneitä ja teemme sovinnon. Sisimmältäni sitä haluankin, mutta tuntuu että se ei ole enää mahdollista. Niin iso kynnys koko touhuun. Ainakin pyysin koko sydämestäni anteeksi. Jos se ei riitä niin ei sitten mikään. Ehkä joskus tulevaisuudessa teemme lopullisen sovinnon, ehkä emme. Kyseinen suhde on ohi, mutta joskus ajatukseni silti palaavat menneeseen. Varsinkin öisin, juuri tällaisina hiljaisina hetkinä.

Kadun syksyn ja kevään masennus- ja humalapäissäni kirjoittamiani asioita, jotka johtivat minun ja kaimani, silloisen yhden parhaimman kaverini välirikkoon. En tarkoittanut mitä sanoillani tai teoillani osoitin. En ole paha ihminen. En todellakaan ollut oma itseni. Ymmärrän sen nyt paremmin kuin koskaan.

Unet ovat siitä jänniä, että osa niistä on mahdollista toteuttaa tai toteutua. Unet ovat usein haaveita tai asioita joita haluaisi tapahtuvan – tai ei haluaisi tapahtuvan. Unet kertovat sitä mitä ei itse välttämättä tajua. Unet ovat alitajunnan viestejä. Unien muistamista voi kehittää kirjoittamalla niitä ylös. Itse muistan suurimman osan unistani, mutta viime aikoina on jäänyt kirjoittaminen vähiin. Unipäiväkirjani olemassaolon olen unohtanut kokonaan.

Unirytmini on todellakin sekaisin, kuten näkyy. Tietokone on vienyt sieluni ajat sitten. Minua unettaa ja väsyttää, mutta ajattelen vain liikaa. Joskus pelkät ajatukset pitävät hereillä. Viime yönäkin yritin nukkua ja lopputuloksena oli dataamista pari tuntia, ajattelua tunnin verran ja sitten tuli nälkä. Söin yöpalan, jonka jälkeen uni maittoikin – mutta oli jo miltei aamu.

Veera kävi eilen aamulla ostoksilla. Osti ruoan lisäksi South Parkin ensimmäisen kauden, kaksi söpöä tuttia vauvallemme ja minulle oikean harjan. Kampasinkin tukkaani tänään pitkään ja tein itsestäni nätin. Pitää muistaa kammata useammin, sillä letti alkaa olla jo keskiselkään asti. Menee helposti takkuun jos on kampaamatta.

Eilen eli tiistaina kävimme äitiyspolikliniikalla. Kaikki menee hyvin, helpotti silti käydä. Kirjoitin aiheesta lisää vauvablogiin. Toin myös pikkuisen blogin nykyaikaan päivittämällä WordPress-talon versioon 2.7. Parantelin myös blogin suojausjärjestelmää. Nyt, hyvää yötä/huomenta sinulle. Zzz…

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 30-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä