Mihin viikonloppu katosi?

Luulin, että kirjoitin jo maanantain tekstin, mutta en nähtävästi.

Arkipäivät luistelevat niin vauhdilla, että nukkumiseen ei jää aikaa. Enää tämä viikko töitä, sitten pitkä loma. Ei uskoisi.

Hieman tapahtumaköyhä päivä. Päivän projektina Telegramista Signaliin siirtyminen, muutama palvelimen ilmoitustoiminnallisuus Matrix-kanavilleni, eli Pythonia ja Bashia. Harmillisesti Matrix on tehty hieman vaikeammaksi, etenkin suojauksen kanssa. Mutta tietosuoja on vaivan väärti, E2EE pitäisi olla vakiokamaa kaikkialla, mutta kun ei vaan ole.

Signal tai Matrix ovat ainoat vakoiluvapaat viestintäkanavat nykyään. WhatsAppissa on vakoilun lisäksi tekoäly ja mainokset, Telegramilla on nykyään vähän hämyisiä linkkejä, eikä tosiaan sitä päästä päähän salausta. Sentään eivät vakoile ainakaan väitetysti, eikä ole mainoksia tai muuta roskaa.

Vähän harmittaa tämä Internetin paskoontuminen. Internet on asia, jossa moni oli ennen paremmin.

Onneksi hyvääkin liikehdintää on, kuten nämä edellä mainitut avoimen lähdekoodin tietosuojaa ja tietoturvaa kunnioittavat alustat. Ja Fediversumi.

Emme ole traumoistamme vapaita, mutta yritän ainakin itse elää mahdollisimman hetkessä. Viime aikoina olen oivaltanut, että menneisyys on vain illuusio. Sitä ei ole olemassa muualla kuin päässämme.

On tärkeintä elää omien arvojensa mukaista elämää. Muut elävät omiensa. Aina voi tulla jeesustelemaan ja tuomitsemaan muita, mutta jokainen meistä itse tietää mihin omat rajat asettuvat.

Näiden irrallisten hajatelmien saatteeksi vielä tämänpäiväinen pidempi Mastodon-postaus:

On juhannus. En oikein tiedä mitä olen mieltä keskikesän juhlasta. Se synnyttää lähinnä haikeutta. En ole koskaan ollut juurikaan juhannusihmisiä. Nuorempana tuli ryypättyä Nummirockissa ja ties missä Himoksella.

Aikuisiällä vietin juhannusta yleensä isäni luona Niemisjärvellä, mutta hänen kuoltuaan 2019 tuota mahdollisuutta ei enää ole ollut. Paistoimme lettuja, söimme mansikoita, nauroimme yhdessä. Isäni teki jopa kokon, vaikka tönö ei ollutkaan järven rannalla. Siinä sai samalla oivan tilaisuuden polttaa vanhaa rojua ja puutavaraa. Erään kerran kokkoon meni myös vanha huonekalumme, jonka pistimme säpäleiksi.

Nykyään juhannus on yksi kesäpäivä muiden joukossa. Tykkään istua tietokoneella ja katsella maailman menoa digitaalisen ikkunani kautta. Juon kahvit ja chillailen.

Tänä juhannuksena tyttäreni olisi halunnut lähteä ulos, mutta vaimoni vointi ei ollut hyvä tähän, enkä halunnut lähteä vajaaperheellä. En tiedä edes minne menisimme. Keskusta-asujalle täällä ei ole kovin montaa paikkaa kävelymatkan päässä, eikä kokkopaikkoja ilmoiteta missään. En halua lähteä kauemmas Laukaaseen tai Hankasalmelle.

Kaikista paras juhannus on kotona, en oikeastaan kaipaa mitään muuta.

Sydämeni hymyilee, kun kotona on rento tunnelma. Nörttiperheemme datailee ja tyttären huoneesta kuuluu soittoa ja laulua. Ei tämä aina todellakaan ole ollut tällaista, joten tästä hetkestä pystyy nauttimaan. Tulee jopa hieman tunteikas olo, kun vuosi sitten tähän aikaan oli täysin päinvastainen tilanne. Tuntuu absurdilta ajatella, että juuri hetki sitten taistelimme kuolemaa vastaan. Nyt olemme elossa. Olemme täällä taas – ja kaikki on hyvin.

Seuraavana vuorossa: Pizzaa! 🍕

Annetaan hyvien hetkien virrata.