Siitä tietää, että arki on täydessä vauhdissa, kun töissä on pelkkiä palavereita putkeen. Sää muuttuu hiljalleen syksyisempään suuntaan. Nautin tästä vuodenajan vaiheesta.
Minulla ei ole taaskaan juurikaan ajatusta, jota tallentaisin päiväkirjaani, mutta se onkin päiväkirjan luonne. Kyseessä on enemmän päivittäinen rutiini. Joten olkoon tämä nyt tällainen.
Ja, kas niin. Kirjoittamisen keskeytti muutenkin lapset, ruoka ja Linux. Huomisiin!
Tässä kirjoituksessa on 70 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:52) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Varjo
Kuoleman varjon hetkistä on vaikea toipua ja jatkaa elämää. En tiedä miten paljon ihmisen on kestettävä. Toistelen lapselleni ja puolisolleni, että tästäkin selvitään, mutta pelko on läsnä. Ei oikein meinaa osaa luottaa siihen, että vielä voi nauttia ja nauraa. Mutta täytyy yrittää jatkaa.
Työasiat keskeyttää sosiaalityöntekijän puhelu. Varaamme palaverin perjantaille. Monella eri sektorilla on ihmisiä auttelemassa. Ehkä se tästä.
Kerron kaikille tekeväni töitä kotoa oman jaksamiseni mukaan, mutta puolivahingossa teenkin lähes kokopitkän työpäivän. Selkeät ja strukturoidut asiat ovat mainioita pakokeinoja epäselvyyden ja epävarmuuden keskellä.
Lapseni voivat hyvin. Puolisoni voi hyvin. Minä voin hyvin. Ainakin fyysisesti. Henkinen puoli… Noh, kiikun kaakun. Päivä kerrallaan.
