Lotta soittaa pianoa. Tykkään kuunnella tyttäreni soittamista. Hän osaa Joe Hisaishia, Queenia ja vaikka mitä. Niin taitava. En muista milloin itse viimeksi soitin klassista pianoani, vähän jäänyt tämä rutiini. Pitää petrata jossain vaiheessa.
Kaiken työkiireen keskellä tänään tuntuu hyvältä. Jostain syystä on positiivisempi ja optimistisempi fiilis. Ihan joka päivä tällaista oloa ei minulle suoda.
Ehkä tämä tosiaan tästä. Haluan uskoa, että kaikesta selviää. Hyviä asioita tapahtuu. Ei tämä aina niin kamalaa voi olla, eihän?
Tässä kirjoituksessa on 91 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:29) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Are you really okay?
I raised you in the dark, caught you reading by the sunrise
You wandered from the path, through the silence of the hillside
And don’t you know I could see it in you even then?
And don’t you know I was trying to hold back the darkness?
And are you really okay?
Are you really okay?
You woke me up one night dripping crimson on the carpet
I saw it in your eyes, cutting deeper than the scars could run
And don’t you know I could see it in you even now?
And don’t you know I want to help you? But I don’t know how
And are you really okay?
Are you really okay?
And I, I cannot fix your wounds this time
But I, I don’t believe you when you tell me you are fine
Please, don’t hurt yourself again
Just please, don’t hurt yourself again
Please, don’t hurt yourself again
Please, don’t hurt yourself again
