Tänään on hieman sekava olo. Perjantai. Vapaapäivä, mukamas. Yhdeksän tuntia unta. Palautumiskäppyrät näyttävät 23%, ei treeniä tänään.

Jotenkin takaraivossa puskee koko ajan tulevat deadlinet. Miksi en voi olla vapailla stressaamatta? Pään sisällä on liian monta asiaa meneillään koko ajan.

Illalla menemme lasten kanssa elokuviin. Minecraft-elokuva on yllättävän viihdyttävä. Arvio löytyy Rollekinosta.

Saa olla ihan tyytyväinen viikkoon. Ensi viikolla voi tulla kiire, mutta mietitään sitä sitten.

Nyt on levon aika.

Stressaava päivä. Ei tule kaivattua aikaansaamisen fiilistä. Tuntuu, että liian moni asia jää joko kesken tai kokonaan hoitamatta. Olisipa kaikki aika ja energia maailmassa. Toisaalta, tämä ”ajoissa lopettaminen” on hyvä harjoitus. On osattava päästää irti kontrolleista ja luottaa prosessiin. En ole yksin tämän kanssa.

Toisaalta ”työajan ulkopuolella” sain paljon aikaan. Nytkin tekisi mieli vain avata läppäri ja jatkaa. Mutta työnarkomaniasta ja väsymyksestä ei pääse eroon, jos jatkaa haitallista kierrettä.

Hitto, kun osaisinkin olla ahdistumatta. Edes joskus.

Kelit lämpenee, mutta juuri nyt minua häiritsee kaikenlainen elämöinti kaduilla. Ehkä se johtuu tämän päivän stressistä, joka näyttäytyy vieraana otuksena, kun hetkeen ei olekaan stressannut näin.

Avainasemassa on nyt iltojen pyhittäminen levolle.

PS. WordPress 6.8:ssa on ongelmia mobiili-Safarilla adminin puolella. Onneksi on open sourcea, eli korjaus tulee varmasti pian. Ja jos ei, korjaan itse.

Tietokoneettomat arki-illat jatkuvat. Ja hyvä niin. Innostun avaamaan aihetta LinkedInissä ja Mastodonissa tarkemmin.

Positiivinen vire on säilynyt. Sillä on vaikutusta miten vapaa-aikansa käyttää. Jaahas, kirjoittaminen keskeytyi hetkeksi, kun Manu tuli halaamaan. Mukavaa, kun poika tykkää vielä halailla, vaikka on jo 11-vuotias.

Minulla on toistaiseksi ihan hyvä olla, vaikka epävarmojakin asioita elämästä löytyy. Yksi kerrallaan asiat kuitenkin tuntuvat ratkeavan, kun niiden eteen näkee vaivaa. Osassa asioista tulee kestämään vielä vuosia, mutta siksi onkin tärkeää elää tätä päivää. Ihminen on kirottu tietoisuudella.

Melko keskivertomaanantai. Olen iloinen monestakin asiasta. Asiat etenevät ja tänään on kuudes työpäivä putkeen taisteluani työnarkomaniaa vastaan. Onnistun jälleen poistumaan toimistolta ennen kuutta.

Illalla iskee ultimaattinen väsymys. On hullu ajatuskin, että aiemmin olen tehnyt tähän aikaan töitä.