Tuoreimpaan aiheeseeni liittyen nostan edesmenneen isäni kommentin, jonka hän jätti minulle 27. lokakuuta 2017:

Johtuisiko ”innottomuus” siitä, että elämässäsi on nykyään toisenlaista intoa kuin nuorempana? On vähemmän aikaa kirjoitella ”vanhaan malliin”. Pelkästään työ vie lähes kaiken ajan. Loput menee perhe-elämään ja muuhun aktiviteettiin, niin livenä kuin somessa.

Todo-listasi on pitkä, joten asioita joutuu priorisoimaan mitä tekee ja mitä jättää tekemättä. Varmaankin siksi Rollemaa, joka mielestäni eniten on edustanut sinulle henkilökohtaista purkautumiskanavaa, ei enää ole samalla tavalla listan kärjessä, jossa se ehkä oli nuorempana.

Toki Rollemaata edelleen luetaan, sillähän on paljon kävijöitä, vaikka uusia juttuja ei niin tiheään syntyisikään. Hakukone esim. voi heittää sivuillesi nuoria, jotka painiskelevat samanlaisten ongelmien kanssa kuin sinäkin olet painiskellut ja saavat jutuistasi ehkä vertaistukea.

Minäkin käyn kurkkaamassa säännöllisen epäsäännöllisesti, oletko kirjoitellut mitään uutta. Nyt oli kolme uutta juttua viime käynnistäni, josta ei kovin kauan ole :)

PS. Jos joskus kirjoitat elämänkertaa, niin Rollemaassa on paljon materiaalia siihen :)

Miten hyvin hän minut tunsikaan. Onneksi olen noista ajoista saanut kirjoittamisintoni takaisin. Ehkä se ei koskaan kadonnutkaan? Kirjoitin liian ”tavoitteellisesti”, joka nosti kynnyksen tarpeettoman korkeaksi. Kirjaa aloitin kirjoittamaan varsinaisesti vasta vuonna 2020. Ehkä sen elämänkerrankin joskus kirjoitan. Siihen riittänee tosiaan, että ammennan tämän blogin materiaalista ja lisään väleihin sellaista ”rankempaa” materiaalia, josta en ehkä ole kirjoittanut. Kaikki ajallaan.

Post scriptum: Päivä 4 flunssassa. Silti olen töissä, koska en osaa muutakaan. Ei enää paha.

Flunssapäivä 3. Locke & Keyn kakkoskausi tuli katsottua yöllä kokonaan. Valvoin myöhään, koska en saanut flunssailultani unen päästä kiinni. Nenä oli koko yön tukossa ja aukesi vasta aamulla. Heräsin ensimmäisen kerran kuuden aikaan, mutta jatkoin sitten unia. Noin 10 tuntia katkonaista unta.

Aamupalajogurtti loppu, joten eipä syöty sitten aamiaista. Bang Energiajuoman korkkaus ja servulle. Heti ensimmäisestä pelistä Play of the Game, katso alta:

En yleensä näitä kehtaa tallentaa, koska olen pahanen Gold-pelaaja, mutta nyt oli voitto hiuskarvan varassa ja hoksottimet pelasivat. Pelaan Competitivea mielelläni puhtaasti pelaamisen ilosta ja olen kaikille pelissä kiltti. Liian moni pelaa ”tosissaan” ja etenkin Overwatch on tunnettu toksisuudestaan. Jos joku mokaa tiimipelissä, silloin syytellään mieluummin yksittäistä pelaajaa kuin katsottaisiin peiliin tiiminä. SuomiOW-tiimeissä on ollut kuitekin yleisesti ottaen ihan hyvä meininki.

Overwatch on sellainen peli, josta olen innostunut myöhäisheränneenä vasta kolmisen vuotta sitten, kun ostin pelin tyttärelleni syntymäpäivälahjaksi. Kun tytär kyllästyi, minä innostuin. Pelistä saisi oman ”oikean” esittelyblogauksenkin, mutta kirjoitetaanpas nyt lokikirjan puolella ajatuksia.

Olen aina tykännyt nopeatempoisista ja epärealistisista FPS-peleistä. Counter Strike ja Call of Duty ovat minun makuuni liian hitaita ja tylsiä, vaikka niitäkin joskus olen ohimennen pelannut. Minun pelejäni ovat olleet mm. Doom, Quake, Unreal Tournament, Xonotic (open sourcea muuten), Soldier of Fortune II, Crysis jne., eli sellaiset, joissa ukko juoksee yliluonnollista vauhtia ja aseina on jotain tulevaisuuden vempaimia. Overwatch on tätä kategoriaa.

Top 5 syytä, miksi pelaan Overwatchia:

• Pelit kestävät 10-20 minuuttia, joten ”aivot nollatakseen” voi milloin vain ottaa 1-2 rundia.
• 32 erilaista hahmoa, joiden vaikeusaste ja taito- ja asearsenaali vaihtelevat. Itse pelaan pääosin supportia ja tankkia, eli Moiraa ja Sigmaa, mutta viihdyn myös pelatessani Luciota, D-vaa. Joskus yllätän itseni pärjäämällä Soldierilla, Symmetralla, Torbjörnillä tai Roadhogilla. En ole vielä 3 vuoden jälkeenkään opetellut ihan jokaista hahmoa. Pelattavaa siis riittää.
• Pelissä on hyvät grafiikat. Graffat eivät toki ole pääasia kun muut asiat ovat kunnossa, mutta on mukavaa saada Ryzen/RTX-konestaan kaiken irti niin että FPS on 400+.
• Pelissä on pelaajia. Overwatch on FPS-peleistä sen verran suosittu, että sillä on tukeva jalansija E-sports -lajina. Pelaaminen ei lopu hetkeen, Blizzard pitää siitä huolen viimeistään Overwatch 2:n myötä.

Menipäs OW-jorinoiksi, mutta eipä näitä lokirjamerkintöjä etukäteen hirveästi tule mietittyä.

Nätti keli, aurinko paistaa lähes kirkkaalta taivaalta. Harmillista, että juuri nyt satun olemaan kipeänä. Juha olisi varmasti lähtenyt taas kiertämään järven. Pitää jättää kuitenkin lenkki välistä ja keskittyä paranteluun.

Pelailu jatkuu. Ehkä uskaltaudun kohta jopa saunaan, kun kuumetta ei enää ole. Kapteeni kuittaa.

Päivä 2 miesflunssan kanssa. Nukuin todella huonosti, kun nenä meni tukkoon, eikä mikään asento tuntunut hyvältä. Heräsin sata kertaa yön aikana. Aamulla olo oli kuin jyrän alle jääneellä. Kaksi kuppia kahvia, ehdoton minimi.

Olo ei ole päivän mittaan oikein parantunut. Yritin välissä koodata. Sitten pelailin. Sitten taas koodasin. Illalla katsoin vaimon kanssa harvinaisen keskinkertaisen elokuvan.

Koodasin WordPress-lisäosan, joka ilmoittaa Telegram-pikaviestimessä aina kun uusi Rollemaan tai Rollekinon kirjoitus on julkaistu. Jos haluat mukaan ryhmään, liity tästä.

Eilen oli hyvä fiilis fyysisesti. Tänään ei niinkään. Kuten odottaa saattoi, tulin siis kipeäksi. Kurkku ja ontelot menivät yön aikana vinksalleen ja aamuun mennessä olikin niiskutus, yskiminen ja helotus täydessä vauhdissa. Nenä ei sentään ole ollut pahasti tukossa.

No, ei auta valitella. Ei ole mikään ihme saada pöpö kun kolme ihmistä sairastaa samassa tilassa vuorokauden ympäri. Sinkki tai vitamiinit eivät ole mitään ihmelääkkeitä, jotka loisivat Teräsmiehen immuniteetin. Ne ennaltaehkäisevät vain tiettyyn rajaan asti.

Tein silti tänään töitä hieman puolikuntoisena. En suosittele kenellekään. Olenkin siinä suhteessa sairas mies vuoden muinakin päivinä. Satun nimittäin tykkäämään työstäni valtavasti. Se ei aina tunnu työltä. Yrittäjänä kehityshommia tekee myös normaaliksi koetun työajan ulkopuolella aina silloinkun iskee inspiraatio. Onneksi olen viime vuosien aikana saanut pidettyä jonkinlaiset rajat niin, että jää kosolti aikaa tehdä jotain muutakin.

Viikon koodikatselmoinnissa jokaisella kehittäjätiimin jäsenellämme vaikutti olevan loistava viikko. On jotenkin upeaa nähdä miten dudet Dudella kehittyvät päivätasolla. Joka päivä oppii jotain uutta itseään parempien ihmisten seurassa. Aina kun tuntuu, että on jo aallonharjalla toiminnassaan niin on taas uusi rima ylitetty. Se on mahtavaa!

Tänään on kuulemma miestenpäivä. Eipä sitä oikein juhlisteta mitenkään. Olen mies, jippii. Mitä sitten? Paljonko minä pystyinkään moiseen vaikuttamaan.

Sitten vielä klassikko näin #miestenpäivä​n kunniaksi. pic.twitter.com/B1ZAeA5EN1

— Roni Laukkarinen (rolle.social) (@rolle) November 19, 2019

Viikonloppu saa alkaa. Nyt servulle. Myöhemmin Woltista jotain mättöä ja elokuva. Kerran viikossa voi läskeillä.

Juuri kun vaimo ja tytär olivat tervehtymään päin, pojalla nousi kuume. Vastahan poika pärski viime viikolla. Ei ole hääviä nämä flunssakierteet. Uskomatonta kyllä, mutta olen itse vieläkin terveenä, vaikka kaikki muut meidän perheessä ovat sairastaneet jo parikin kertaa. Milloinhan edes olin viimeksi kipeänä? Jotain pientä yskää ja nuhaa taisi olla syyskuussa, ehkä? Olisiko mennyt viikossa ohi. Jatkossa voin tämänkin tarkistaa täältä lokikirjasta kätevästi.

Kiersin juuri Jyväsjärven ystävämme Latin kanssa. On jotenkin maagista, miten noin kolmetoista kilometriä ja kaksi ja puoli tuntia voikin tuntua siltä kuin olisi teleportannut lähtöpisteestä takaisin silmänräpäyksessä. Aiheemme pyörivät liiketoiminnan ympärillä kuin Jobsilla ja Wozniakilla konsanaan, mutta välillä turistaan ihan muutakin, niitä näitä.

Tänään tein etäpäivää pitkästä aikaa. Olen ollut aika paljon toimistolla, koska nykyään on ollut koulutettavia. Ja siellä olenkin enemmän viihtynytkin. Kotitoimistolla on kuitenkin ne omat puolensa, varsinkin nykyään kun elän unelmaani. On oma tyylikäs yli kaksimetrinen pähkinäviilupöytä sähköpöytärungolla, täydellinen ergonominen tuoli, uutuuttaan vielä huokailevat laitteet ja isot ultrawide-näytöt. Mistään ei ole pulaa eikä puutetta. Juran kahvikone jauhaa kotonakin kahvin tuoreista pavuista. En keksi valittamisen aihetta, vaikka kuinka kaivelisin. Ei ole parempaa.

Mietin usein nykyään miten paljon elämäni on muuttunut parempaan. Olen tehnyt kovasti töitä unelmieni saavuttamiseksi ja tuntuu, että olen päässyt maistamaan vasta alkupaloja. Niin paljon parempaa on vielä tulossa, mutta voi jo silti olla niin tyytyväinen siihen mitä on ehtinyt saavuttaa. En olisi koskaan kuvitellut, että pääsisin siitä kuopasta tähän pisteeseen, jossa nyt olen. Niin pitkään elin tyhjän päällä, että ehdin tottua siihen. Onneksi en liikaa. Onneksi muutin elämäni suunnan.

Nyt istun saunalla vilvoittelemassa. Ei ole parempaa fiilistä kuin käydä lenkin jälkeen saunassa, rentoilla ilta ja nukkua hyvät yöunet puhtaiden lakanoiden välissä. Ehkä ennen nukkumaanmenoa katson jotain sarjaa tai luen kirjaa. Sitten ummistan silmät. Aamulla taas mennään. Vauhtia on, mutta se on vain hyvä asia.

Nyt on jotenkin hyvä fiilis, vaikka tämäkin päivä on ollut täynnä nousuja ja laskuja. Tai sitten se on vain tämä lenkin jälkeinen euforia.

Ihan kuin minulla olisi ollut jotain asiaakin. Ehkä se pihvi tulee myöhemmin. Onneksi lokikirja ei rajoita. Tätä taiteenlajia varten tämä on olemassa. Ajatusten virtaa ja itsereflektointi kehittää. Jos mitään muuta tästä en saa niin parempaa oloa ja lähimuistia.

Nyt takaisin löylyihin.