Selvisin tästäkin päivästä.

Erinomainen päivä töissä, vaikka taas vähän venähtää. Vaikka lounaalla totean, että en tiedä miten jaksan tämän päivän, on yht’äkkiä kello 18, eikä väsymys tunnu enää niin pahalta. Kotona innostun jostain syystä pitkästä aikaa experimentoimaan musiikkijuttuja. BA-1 ostoon, sopivasti alennuksessa. Pari muutakin kivaa plugaria lähtee testiin…

Saapi nähdä.

Oispa aikaa ja energiaa tehdä lisää.

Muutama hyvä julkaisu on kuitenkin jo hieno saavutus.

Nihilism reminds us that we are not gods, and that despite all of the accomplishments and wonders of civilization, humans cannot alter the fact that they possess only a finite amount of mastery and control over their own destinies.

John Marmysz

Ikuistetaan tämä uutinen tännekin.

Neljästoista isänpäivä omien lasteni näkökulmasta ja kolmaskymmenesviides isänpäivä oman jo maailmasta poistuneen isäni näkökulmasta. Hassu lause edes kirjoitettavaksi. Tänään on taas juhlittu minua ja isyyttäni ja muisteltu pappaa ja isopappaa. Hämmentävää palata ajassa takaisin ensimmäiseen omaan isänpäivääni, jolloin olin niin nuori. Yhtä mukavaa on lukea vanhoja isänpäivän kirjoituksia omasta isästäni, joka ehti nähdä rakkaudenosoitukset vielä elossa ollessaan.

Hyvää isänpäivää kaikille, myös heille, joilla ei ole varsinaisesti mahdollisuutta juhlia omaa isäänsä.

PS. Kahvikupillinen auttaa maagisesti migreeniin. Outoa.