Keskiviikko. Jotenkin vauhdikas päivä. Aamurutiinin muutos toimii, suoraan sängystä ylös. Tai no, tietenkin jotain vaatetta päälle ennen sitä. Vauhtilenkki toimii ihan eri tavalla, kun on RunKeeperin virtuaalinen valmentaja kuiskimassa korvaan, että nyt seuraavan kilometrin ajan juostava 4,20 min/km vauhtia. Melko raskasta, mutta sen arvoista. Kehitellään nyt sitä maratonikuntoa.

Ei ole ihan lempparijuttu se, että hieronnasta juoksulounas, suoraan palaveriin ja sitten seuraavaan. Iltapäivällä sähköpostivyöry, tehtävien lykkäys huomiselle ja kotiin selviämään. Tähän haluan muutosta syksylle.

Olen selvinnyt hyvin päivistä ilman ylimääräistä ahdistusta, mutta tänään kotona ahdistaa. Haluaisin nyt hiljaisuutta ja karkuun tätä kaikkea.

Lenkkirutiini on päässyt lerpahtamaan. En vain jaksa nousta kuudelta juoksemaan. Tavoitteet ovat ehkä olleet taas liian kovat, 4-6 kertaa viikossa jaksaa vain aikansa. Viimeksi vähensin määrää kolmeen, mutta sitten jostain syystä mukamas pakko juosta 5-20km kerralla… Miksi en vain vaikka juoksisi lyhempiä 3km lenkkejä useammin?

Päätin nyt sitten, että alan harjoitella maratoniin, vaikka en sellaista lopulta päättäisikään juosta. Puolimaratonit ainakin sujuu jo. Tarvitsen treeniohjelman. RunKeeper testikäyttöön ja jotain uutta virtaa tähän touhuun. Nukun vaikka tunnin pidempään ja käyn aamulla 20min lenkillä. Kokeillaan. Ehkä se taas tästä.

Töissä menee hyvin. Alkaa selvästi tahti rauhoittumaan. Pidän tästä nykymeiningistä juuri nyt omassa elämässäni. Ei oikeastaan häiritse tai harmita mikään. Kaikki on ihan pirun hyvin. Toivon, että myös lemppari-ihmiseni voi hyvin. Asia kerrallaan. Päivä kerrallaan. Tämä on hyvä.

Väsyttää. Tuntuu, kuin olisi kulunut monta päivää. Mutta on vasta maanantai.

Nukun huonosti, mutta se ei pilaa fiilistä. Päätän, että enpäs syökään aamupalaa, vaan vien vaimon kahvilaan. Lähdemme Espresso Houseen ja tilaan tuplamokkalatten ja mustikkapiirakan, vaimolle Rocky Road -leivos ja mokkalatte kauramaidolla. Höpöttelemme niitä näitä, ajantaju tuntuu katoavan. Kahvilasta kävelylle satamaan. Istahdamme paattien vierustalle juttelemaan lisää. Aika on menettänyt merkityksensä ja ahdistus loistaa poissaolollaan.

Matkalla tulee mieleen, että minähän olen laittanut uimahousut jalkaan, koska pyykinpesuaineen loppumisen vuoksi on jäänyt ylimääräinen alushousupari pesemättä. Päätän kokeilla uimista. Uin parisataa metriä, vaimo istuu rannalla odottamassa. Vesi tuntuu alkuun kylmältä, mutta parin uintilenkin jälkeen lämpimältä.

Oikein mukava päivä tänään. Tässähän alkaa olla kohta kesälomafiilis. Mutta lusitaan vielä ensi viikko.

Kyllä tuntuu hurjalta, mihin kaikkeen tekoäly pystyy vuonna 2023 ja mihin kaikkeen se tulee pystymään tulevina vuosina. Olen innoissani, en peloissani. En pelännyt tietokoneiden, puhelinten tai maksutapojenkaan kehittymistä, miksi pelkäisin tätäkään.

Kuuntelen juuri ”kuplivaa” musiikkia, nimittäin löysin Plexampin Sonic Sage OpenAI-toiminnallisuuden, eli musiikkiohjelmalle voi kertoa minkätyyppistä haluaa kuunnella ja se rakentaa soittolistan tekoälyn avulla. Mieletöntä.

Tästä saisi oman bloggauksensa tuonne blogin puolelle, mutta ei ole nyt intoa kirjoittaa laajemmin. Asiapitoinen nakuttelu rajoittuu nykyään enemmänkin tuonne Duden blogin puolelle. Viimeksi kirjoittelin torstaina otsikolla: 4 tapaa tehdä WordPress-verkkosivuista supernopeat.

Perjantaipäivän päätteeksi ikävästi jouduin pökertymään. Herätessäni tulee mieleen Gandhin lainaus:

Each night, when I go to sleep, I die. And the next morning, when I wake up, I am reborn.

― Mahatma Gandhi

Yöllä herään useampaan otteeseen. Ensin kahden aikaan katutasolle pysäköi jonkin sortin festaribussi, josta soi Hanoi Rocksin Up Around The Bend täysiä kadulle. Elämänmakuista meininkiä. Käyn juomassa ja virkistyn, enkä oikein saa enää unta kunnolla. Sitten havahdun uudelleen neljän aikaan, kun poika kysyy puhelinaikaa. Luulee, että on aamu, patistan takaisin nukkumaan.

Yhdeksän maissa virkoan sitten lopulta, noin 10 tuntia ja 15 minuuttia katkonaista unta takana. Unen syvyys: Huono. Withings sanoo, että syvää unta 2 tuntia ja 16 minuuttia, REM-unta 1 tunti ja 15 minuuttia, kevyttä unta jopa 6 tuntia, 44 minuuttia eli 66% yöstä perus pyörimistä. Ei jatkoon. Olo siihen nähden on yllättävän virkeä.

Toinen kuppi kahvia menossa, lauantaipäivä, sää seesteisen pilvinen. Hiostavan kuuma on, eikä Jyväskylässä ole vielä satanut kertaakaan. Taitavat pilvet väistellä tätä kaupunkia. Toivoisin ihan kunnon myräkkää ja sadetta, joka kestäisi pidempään kuin kymmenen minuuttia.

Tänään taidan täydennellä taulukkolaskentaa, roikkua somessa ja olla miettimättä mitään turhaa.