Seuraavaksi videopelien maailmaan…

Onnistun pitämään lupaukseni. Pääsen lopettamaan aktiivisen raatamisen neljään mennessä. Päivä on kaikin puolin mukava muutenkin. Asiat tuntuvat luistavan.

Äiti käy kylässä illalla. Tuo lapsille joululahjoja. Kuusen alla ensimmäiset paketit. Ihana äiti.

Mukavaa, että on viikonloppu.

Valmiusaste on herätessä 65. Ei kuulemma kannata pingottaa. Kaoottinen terapiaistunto, ylisukupolvisuuden käsittelyä ja vaikka mitä muuta traumaa. Siitä sitten työn touhuun. Aamupala jää välistä. Kahvin voimalla hommia eteenpäin. Lounaaksi keittoa.

Pikakelaus iltakymmeneen. Välissä tuli soiteltua Juhalle ja äitille, käytyä iltakävelyllä, mutta kyllä tämä koko päivä on mennyt jossain ihme umpitunnelissa. Unohdin syödä kokonaan lounaan jälkeen. Maha kurnii. Onneksi ei sentään migreeni ole iskenyt.

Hiiren rulla hajosi. Ahdistaa.

Huomenna vahva tavoite lopettaa työt kello 16. Tähän tavoitteeseen on päästävä.

Hyvin samankaltainen itsenäisyyspäivä kuin viime vuonna. Onneksi stressaan vähemmän kuin pari vuotta sitten. Hyvä 12km juoksulenkki, viraali Mastodon-postaus ja tiedossa on vielä elokuva. Olen tyytyväinen, että olen onnistuneesti osannut vaihtaa vapaalle vaikka näin keskellä viikkoa.

En kaikessa tohinassa muistanut hehkuttaa saapunutta Oura-sormustani. Hankin sen Black Fridaysta yhtenä ja ainoana joululahjana itselleni. Minulla on jo kaikkea. En tarvitse mitään muuta.

Syy Ouran hankkimiseen oli puhtaasti se, että haluan seurata sykevälivaihtelua (HRV), joka kertoo kuormituksesta. Lähtökohtaisesti mitä korkeampi sykevälivaihtelu, sitä hyvinvoivempi on. Ikäiselläni eli 35-vuotiaalla normaali on 60, minulla keskiarvo 40. Kuormitusta siis löytyy.

Tänään on ollut parempi päivä. Fiilis suorastaan loistava. Muistuttaa siitä, että myrskyn jälkeen on aina tyyni sää.

Onnistuneen etäpäivän jälkeen lähden Veeran kanssa sushille, koska huomenna on itsenäisyyspäivä ja ravintolat ovat kiinni. Mukavaa. Kotona pyjamat päälle ja lämmin kuppi glögiä. Ihanaa.

Elämä voittaa aina. ❤️