Kuukausittainen palvelinten huoltoikkuna, eli tämän tiistain työpäivä 9-22. Sama kaava toistuu:

Tiistai on kulunut enimmäkseen toimistolla. Palvelinpäivitykset iltavuorossa.

Mitään varsinaista en ehtinyt tehdä. Varsinainen hauskanpito jäi väliin.

Nyt ei ole oikeastaan motia ja energiaa hirveästi kirjoitella. Tehtiin Timin kanssa vähän enemmän torstaisen kantapalvelimen nikottelun takia.

Kello on kymmenen kun tulen kotiin. Vatsa murisee. Se tunne mikä vielä pari tuntia sitten oli innostus ja onni, on nyt vaihtunut surullisuuteen. Käyn antamassa 9-vuotiaalle pojalleni pusun otsalle. Hän mutisee puoliunissaan, ”Hyvää yötä, olet rakas”. En minä kai ihan kelvoton isä ole.

Hyvää yötä.

Huomenna taas nähdään.

Sunnuntai-iltana iskee migreeni, joten menen aikaisin nukkumaan. Nukun kahdeksan ja puoli tuntia, eli ehdin saada sen verran REM-unta, että lucid-unikin tulee nähtyä. Lentäminen on parasta.

Koska olen virkeä heti aamusta, lähden lenkille jo kuudelta. Mukava juosta, kun ei näy ristin sielua missään.

Iltaan mennessä 40+ tehtävää tehtynä.

Hyvä maanantai.

Instagramissa uusimmat valokuvat. Ei mulla muuta.

Rento sunnuntai. Juha pyytää lenkille heti aamusta. Ei tarvitse kahta kertaa miettiä. Aina mukavaa kiertää järvi ja jauhaa niitä näitä, liiketoiminnasta, elämästä ja vähän kaikesta muustakin.

Lenkin jälkeen sauna pojan kanssa. Saunassa löylyissä 9-vuotiaan kanssa jotenkin aika, paikka ja ikä unohtuu. On vain se hetki löylyissä. Manu jaksaa istua isäukkonsa kanssa ylälauteella, puhumme koulusta ja peleistä. Kaadan viileää vettä pojan niskaa pitkin, kun meinaa tulla liian kuuma.

Siipiweikkojen loput buffalo-wingsit Air Fryeriin ja ääntä kohti. Jokin hyvä elokuva vielä toimisi. Eilinen elokuvavalinta ei ihan lähtenyt.

Tämä se on elämää.

Tämän ja huomisen agenda:

Kerrankin näin.

Herään lauantaiaamuun 6:30. Hetken hereillä, mutta jatkan sitten unia puoli yhdeksän aikaan. Periaatteessa kyse on päiväunista. Saan unta yhteensä yhdeksän ja puoli tuntia, eikä mene kooman puolelle kun herään ennen yhtätoista. Juuri hyvä näin.

Lapset ja äitinsä käyvät syyskarnevaalilla koululla sillä välin. Itse en jaksa lähteä mukaan. Ei tämä varmaan minusta huonoa isää tee. Poika saa minulta halin heti kun tulee kotiin.

Kasvit hoidettu, kahvia juotu. Seuraavaksi varmaan pelailen, katson sarjaa tai leffaa tai luen. Paras lauantai hetkeen.

Herään ennen kuutta. Olen määrätietoinen. Tänään skippaan aamulenkin ja menen toimistolle seitsemäksi. On aika tehdä vaihteeksi myyntiä.

Työpäivä menee nopeasti. Teen kaikkea muuta kuin koodaamista. Päivä on silti loistava, liiketoiminta- ja aspakeskeinen. Tärkeitä ovat nämäkin työt.

Lähden töistä lähes suoraan lenkille. Lämpötila on +14, joten pärjää shortseilla. Varmaan viimeistä kertaa tänä vuonna, onhan jo syyskuu pitkällä. Haluan juosta pidemmästi. Se on virhe, sillä en ole syönyt juuri mitään ja lounaallakin vehnäpohjaista… kuvittelen energiashotin ja urheilujuoman riittävän. 17.1 kilometrin kohdalla on pakko pysähtyä. Vatsaan sattuu.

Kotona elokuva. Ei ole kummoinen.

Hullu viikko.

Huomenna aion relata. Siis ihan oikeasti relata.