Suhteellisen toimelias perjantai. Pojan hammaslääkärissä en tohdi katsoa operointia, sen sijaan naama on kiinni puhelimessa. Kymmenenvuotias joutuu makoilemaan tunnin piinapenkissään. Oikominen ja sitä ennakoivat operaatiot eivät ole yksinkertaisia ja vievät aikaa. Onneksi Novan hammaslääkärit ovat herttaisen lapsiystävällisiä. Poski puuduksissa ja itku silmässä poistumme sairaalasta ja harmistus unohtuu viimeistään taksissa. Tulipahan hoidettua.

Edessä on pakkailut. Ei ole yhtään vieläkään maaseutumatkailufiilis, mutta äidin luona pääsee asettumaan paikalleen. Pitää ajatella niin, että rauhoittuminen on edessäpäin. On oikeastaan ihan mukavaa tyhjentä kalenteri kokonaan. Matkustaminen on pakollinen paha, mutta se on kuin laastarin repäisisi. En silti voi mitään sille, että hieman ahdistaa. Mutta vain hieman.

Jaahas, mitähän sitä sitten? Lomalla pitäisi olla, mutta mielessä pyörii vain työjutut. ”Jos pari nakkia hoitaisin tuosta”. Asiakashommiin en ole hurahtanut, mutta joitakin sisäisiä teknisiä taskeja on tullut tehtyä. Tätä se yrittäjyys on, ei tunnu työltä. Palvelimet, rajapinnat, koodi, sitä minä rakastan.

Pyttipannua ja tekstiä ruudulla, jumpsuit päällä. Ei jaksaisi mitään. Onneksi ei tarvitsekaan. Huomenna pitää alkaa miettimään maalle siirtymistä. Sitten jatkuu oleilu. En aio hössöttää, enkä suunnitella. Tuleva matkustus ahdistaa, mutta onneksi ei ole sataa kilometriä pitkä matka. Pitää oppia sietämään elämän elämistä.

Semmoinen se torstai.

Hyvä viikon viimeinen työpäivä ennen talvilomaa. Onpa mukavaa aloittaa loma. Paitsi torstaina hoidan pari pientä juttua, olenhan yrittäjä henkeen ja vereen.

Olen viime aikoina koittanut ratkoa käyttöasteeseen ja ajanseurantaan liittyviä haasteita. Nyt oikeasti vaikuttaa siltä, että vaihto Timelyyn on lähellä. Sama app, jota kokeilin vuonna 2017 ja viime vuonna. Nyt aika taitaa olla kypsä. Ajanseurantadatan tulisi olla täydellistä ja kitkatonta myös ei-laskutettavassa työssä. Mutta lisätestaus ja lanseeraus lomani jälkeen.

Tällä hetkellä jopa hieman harmittaa jäädä lomalle, mutta tiedän että tämä tulee tarpeeseen.

Töiden jälkeen suoraan Urhon luokse lasten kanssa. Manu tykkää pelata Meta Questilla. Hauskaa katsottavaa vierestä, kun toinen huitoo kapuloilla. Pitää ottaa joskus uusiksi.

Todella tehokas 10-18 päivä. Päivän päätteeksi 25 tehtävää tehtynä, vaikka palavereitakin on paljon. Vaimo tekee maailman parasta Shakshukaa. Elämä tuntuu nyt hymyilevän.

Lokimerkinnät alkavat pikkuhiljaa toistamaan itseään, kun on kirjoittanut useamman vuoden putkeen päivittäin. Ei se mitään. Tänäänkään ei ole mitään ihmeellistä sanottavaa, mutta reflektoidaan nyt sitten. Tai yritetään ainakin.

Huomaan olevani taas jotenkin levoton sovellusten kanssa. Aina on löydettävä jotain uutta ja kivaa säädettävää. Tällä kertaa perkaan läpi widgeteillä varustettuja iPhone-sovelluksia. Viimeksi ihastuin Pretty Progress -appiin, jolla träkkään tällä hetkellä nukkumaanmenoaikaa. On jotenkin tiedostavampaa ja viihdyttävämpää katsoa kun sekunnit vähenee johonkin tiettyyn pisteeseen.

Otin myös käyttöön SleepTownin uudestaan. Tulee sitouduttua taas ehkä hetkeksi nukkumaanmenoaikaan paremmin, koska olen vaihtanut treeniajat aamuille. En tykkää herätä kahdeksalta, mutta herätys tunti aikaisemmin on parempi kuin kokonaan ilman treenejä. Kokeillaan nyt hetken miten tämä lähtee. Kyse ei ole readikaalista muutoksesta, mutta pyöriskelin viime yönä kaksi tuntia, kun uni ei tullutkaan suunnittelemaani aikaan 23:30. Sain unta vasta kahden maissa. Silti kahdeksalta juoksulenkki ja salitreeni.

Nautin edelleen Sunsamasta arjessa ja olen alkanut aikatauluttamaan sinne myös vapaa-ajan tehtävät. Habitica sai jäädä pari viikkoa sitten, koska haluan myös vapaa-ajan tehtävät kalenteriin. Harmillisesti Sunsaman mobiiliapp ei ole vieläkään ihan paras mahdollinen, joten olen koittanut esimerkiksi Tiimoa, jonne saa kalenterin syncattua. Harmillisesti Tiimo ei näytä widgetissä tulevia tapahtumia ja tietenkään kaikki Sunsaman tapahtumat eivät sinne päädy, joten on taas useampi app samaan aikaan.

RoutineFlow on enää käytössä lähinnä aamujen aikataulutukseen. Sen parasta antia on keskittymisajastin (joka saa mennä yli ajan), keskimääräisen tehtävään kuluneen ajan näyttäminen ja reaaliaikainen valmistumisajan päivittyminen sen mukaan miten tehtäviä suorittaa. Esimerkiksi jos laitan aamurutiinit käyntiin klo 8 ja teen kaiken ajallaan, ehdin klo 10 mennessä töihin. Ilman tällaista sokaistuisin ajankulusta ja tulisi kiire. Ja muutenkin on kiva tehdä pötköön aamun askareet niin että näkee paljonko aikaa on jäljellä. Olen vain tällainen, enkä mahda itselleni mitään. Kaikki pitää mitata, aikatauluttaa ja kellottaa, jotta ei ahdista. Kaikenlainen häröpalloilu, suunnittelemattomuus ja ennakoimattomuus ahdistaa suunnattomasti. Ymmärrän, että suurimmalla osalla asia on juuri päinvastoin.

Tästähän tulikin aika roima maanantaipäivitys. AIka kiva. Uniaika alkaa 2 tunnin ja 57 minuutin päästä. Mihin tämä aika valuu?