Asiat, joista iloitsen tällä hetkellä:
- Parisuhde on erinomaisella tolalla vielä 16v yhdessäolon jälkeenkin. Veera ❤️
- Koko perhe voi hyvin ja ollaan terveitä
- Musiikki, Lotan pianonsoitto
- Toimeentulo ja taloudellinen tilanne
- Siisti koti ja katto pään päällä
- Laitteet toimii, Internet on ihana
- Koodi toimii, open source on ihana
- Olen elossa, elän ja hengitän
- Minulla on mahdollisuus tehdä työkseni sitä mitä osaan ja mistä nautin
Instagramiin syntyi päivän kunniaksi pidempi stoori, joten ikuistan sen vielä tänne.
Jaahas, 11188, eli se on taas syntymäpäivä. Mitähän tästä pitäisi ajatella? Kai sitä jollain tavalla on muisteltava menneitä. Yritän kutistaa egoani, mutta kai sitä nyt kerran vuodessa voi vähän ihteensäkin miettiä. Mutta totuus on, että mikäli jaksaisin vaivautua tilaamaan lehteen ilmoituksen, siinä lukisi: ”EN JUHLI”.
Vuodet ovat olleet vaiherikkaita, sekavia, mutta on siellä hyviäkin välissä, etenkin nämä viime vuodet. Tuntuu uskomattomalta miettiä kontrastia sen välillä mistä olen lähtenyt ja missä olen nyt. Olin velkainen, persaukinen, masentunut, mielenterveysongelmainen, itseäni lyttäävä, oman jaksamisensa rajamailla taiteileva jokapaikanhöylä, ylipainoinen, uneton, fyyisesti ja henkisesti pahoinvoiva, savuava raunio. Nyt olen parempaa ja tasapainoisempaa elämää viettävä, raitis, jonkin sortin juoksija, liiketoimintaa kehittävä johtaja ja taloudellisen elämäni herra. Siitä saa olla salaa – ja vähän näkyvämminkin, ylpeä.
Monesti kun kysytään paljonkos sitä ikää nyt tulee mittariin, vastataan humoristisesti 25. Kaivoin joitakin kuvia menneisyydestä, mukana myös 25v Rollea. Mukana hyvinvoivaa ja pahoinvoivaa Rollea. Molemmat kuuluvat elämään. Hyvää ei ole ilman huonoa. Vuosi 2013 (jolloin täytin 25v) oli iso vuosi, silloin syntyi poika ja firma ja puhkesi myös pahemmanlaatuinen dissosiaatiohäiriö. Tein töitä aivan tappiin asti ja eräskin synttäriyö koodasin toimistolla (ks. yksi kuvista). Edelleen koitan taistella työnarkomaaniutta vastaan, en tiedä lähteekö ylisuorittaminen minusta kitkemälläkään. Mutta yritän, kuten henkeen ja vereen yrittäjän kuuluu.
Olen 35. Tunnen hetken oloni vanhaksi, mutta oikeasti olen vielä nuori. Sisälläni asuu pieni poika. Paljon on vielä elettävää, koettavaa ja kehitettävää. Mikään ei ole koskaan valmis. On ollut mukava olla olemassa. Minulla on rakastava perhe, mahtavat työkaverit ja ihanat vanhemmat. Saan elää terveenä, tehdä elääkseni sitä mistä nautin ja mitä osaan tehdä. Läheiseni voivat hyvin ja minä osaan, pärjään ja jaksan. Olen vahva. Minä riitän. Sinä riität. Siinäpä sitä lahjaa kerrakseen, mitään muuta en kaivannutkaan. Kiitos, kun olet matkassani mukana.
Tässä kirjoituksessa on 422 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:07) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Syntymäpäivä
Synnyin tähän maailmaan 1.11.1988, eli olen nyt 34-vuotias. Siistiä. Syntymäpäivänäni minulla on tapana viihdyttää itseäni viettäen päivääni ihan normaalisti, kuin mitä tahansa päivää ja tarkkailtuani, kuka tietää, että on syntymäpäiväni. Osa muisti, osa tiesi, osa ei. Mukavaa, että pari kaukaisempaakin tuttavaa muisti tekstiviestillä.
Aamulenkki sujuu hienosti. Alkaa olemaan aika kylmää ja pimeää. Työntäyteinen, ihan tavallinen työpäivä. Töistä kotiin lähtiessä soitan äidilleni. Mukava turista niitä näitä. Kotona odottaa herkkuja, kuten sushia, limpparia, suklaata ja karkkia. Toimii. En nykyään minimalistina toivo mitään tavaraa, joten tällainen on parasta mitä on. Bountyakin on (paras suklaa, sano mitä sanot). Loppuviikosta ostan uuden talvitakin, jos sitä lahjaksi voi enää laskea.
Ilta menee, Mastodonissa ja Twitterissä. Näköjään lähtee lapasesta. Artikkeliani on jaettu ihan hiton paljon, tekstin suosio yllätti. Yli tuhat uniikkia kävijää vuorokaudessa. Huh huh.
