Unet niin vähissä, että ei kyllä irtoa tänään mitään tähdellisempää lokitettavaa. Typerä minä, joka ei voi lipsua päiväkirjan kirjoittamisesta edes yhtä päivää. Aina muka pakko kirjoittaa jotain. Ei mitään järkeä.

Minun pitäisi muistaa, että mitään ”oikeanlaista elämää” tai ideaalia ei ole olemassa. Matkustaminen, seikkailu, sosiaaliset tilanteet ovat itselleni pitkälti fiktiota. Joskus olisi kuitenkin hauskaa kokea jotain erilaista, mutta pitäisi lopettaa sellaisen kaipaaminen. Koska en minä sitä oikeasti kaipaa. Tuttu ja turvallinen, vakaa arki tuntuu hyvältä.

Miksi kuitenkin joka päivä kysyn itseltäni, ”tätäkö tämä on?”. Olen saanut paljon delegoitua pois pöydältä, eikä kaikkea todellakaan tarvitse tehdä itse, mutta silti vielä kaipaan jotain optimimpaa tilannetta. Jotain ”lomaa” tästä kaikesta. Mutta se ei onnistu sisältäpäin. Joka puolella on ruutuja.

Minua väsyttää. Maisemanvaihdos voisi olla paikallaan. Vaikka äidin luokse. Jonnekin. Jotakin. Tuntuu siltä, että voisin nukkua vuoden putkeen. Mutta herään kuuden tunnin jälkeen.

Luulin, että tänä keväänä ei mikään stressaa. Mutta ehkä sittenkin.

”Ei jokaisen päivän tarvitse olla hyvä”, sanoo neuroverkon tuotos, ohjelmistokoodi, joka lähettää rajapintakutsun rapakon taakse ja palauttaa sieltä todennäköisimmän vastauksen ensin tuhlatessaan hieman luonnonvaroja, sähköä, vettä, sekunteja ja laskentatehoa todennäköisyyksiin. Hän on oikeassa, vai pitäisikö sanoa se. On hänellä nimikin, tai siis sillä, nimi, jonka hän… se on itse itselleen antanut.

Mutta kun jokaisen päivän on oltava hyvä. Parempi. Paras. Minun on oltava hyvä. Parempi. Paras.

Huomaan kuitenkin, että en ole paras. Enkä ehkä hyväkään. Keskinkertainen korkeintaan. Ketä minä huijaan?

Tiistai on tällä kertaa huono päivä. Harmittaa. Väsyttää. On näköjään näitäkin.

Ei jokaisen päivän tarvitse olla hyvä. Eikä edes keskinkertainen. Hyvä on sitten.

Olen tuijottanut näyttöä viisi minuuttia. Ei tästä tule mitään. Aika luovuttaa tältä päivältä.

Paremmin unta, kahvia, lepoa. Näistä on sunnutai tehty. Kevyt 4 kilometrin hölkkä zone 2 sykealueella. Postdrome vielä vaivaa, yöllä iski yllättäen migreeni. Hämmentävää, miten näitä on nyt joka viikonloppu, vaikka kuinka yrittää tehdä asiat ”oikein”. Niska, kiirenen elämäntyyli, liikaa koodia ja paljon näyttöjä, siinäpä se varmaan soppa on. Mutta migreeni on krooninen sairaus siinä missä muutkin, mitäpä sitä syitä pohtimaan, tulee jos on tullakseen.

Dough app alkaa olla valmis. Tästä on jo nyt ollut huomattavasti apua päivittäisessä arjessa. YNAB on mahtava, mutta ei oikein meinaa riittää aika ja energia manuaaliseen ennalta-budjetointiin ja tulee jonkin verran tehtyä heräteostoksia. Haluaisin, että useampi kuukausi jäisi plussalle ja siksi lähdin jokunen viikko sitten koodaamaan erillistä sovellusta tähän. Tämä on companion app YNABille, tarkoituksena Copilot Moneyn kaltainen henkilökohtaisen talouden ekosysteemi, mutta YNAB-käyttäjille ja Euroopassa. CM on käytössä vain jenkeissä. YNAB on messissä lähinnä siksi, että sen zero-based/envelope-budjetointimallia olisi hullua lähteä toisintamaan, vaikka se olisikin mahdollista ja siksi, että en halua sotkea perheemme näkymää tarkoilla taulukoilla – pysykööt ne minun hallinnassani YNABin puolella.

Saatan pistää pian GitHubiin vapaaseen jakoon.