On aika hurjaa mitä nykyään saa aikaan. Minulla on vuosia ollut ongelma iPhonen näppäimistön kanssa, sillä käytän kahta kieltä päivittäin (englanti ja suomi), mutta käyttöjärjestelmäni on englanniksi. Jostain kumman syystä Apple ei sisällytä automaattista täydennystä suomen kielelle, jos käytössä on toinenkin kieli. Ennen en olisi ryhtynyt tähän, mutta nyt generativiisen tekoälyn aikana päätin kysyä agenteiltani, että miten olisi, jos koodattaisiin oma näppis. Ja näin syntyi OpenKeyboard. Repo Ja App Store -linkki jakoon myöhemmin. Mikään ei näköjään ole enää mahdotonta.

Ei tämä vieläkään mikään täydellinen kapistus ole, mutta pikkuhiljaa parempi kuin Googlen Gboard. Isoimmat haasteet ovat siinä miten näppäimistö tunnistaisi sanat kaikista parhaiten. Google ja Microsoft handlaavat tämän jossain määrin paremmin, koska heillä on kaikki data maailmassa. Hieman vielä kirimistä, jotta pääsee heidän tasolleen. SwiftKeytä käyttäisin edelleen, ellei se kaatuisi kerran kuussa tietokannan paisuessa liian suureksi.

Olen tällä hetkellä ohjelmoinut jo kymmenkunta omaa sovellusta tai työkalua, jotka ovat parantaneet arkeani huomattavasti. Näistä pitäisi kirjoittaa jossain välissä vähän kattavampi esittely. Kunhan jaksaisi.

Viikonloppuna on tarkoitus levätä, mutta jostain syystä keksin silti aina uutta ohjelmoitavaa.

Italialaistyylinen pizza, jossa on pelkkää juustoa. En malta odottaa syömistä. Katson, kuinka juusto kuplii uunissa. Juuri nyt on hyvä olla. Ei tarvitse tehdä mitään. Joskus on hyvä vain unohtaa velvollisuudet. Perjantai on pyhitetty sokerille, rasvalle ja rentoutumiselle. Voisipa aina olla näin.

Sleep, eat, work. Sleep, eat, work. Melko itseään toistavaa arkea ainakin ulkopuolisin silmin. Mutta Internet on täynnä ihmeellisyyksiä.

Uutispimento, somepimento, vilkuilua ”ulkomaailmaan” lähinnä paskatauolta. Olen viime aikoina jäänyt vähän jumiin jonnekin neuroverkkojen umpitunneliin. Mutta hyvällä tavalla jumiin. Näin hauskaa minulla ei ole ollut aikoihin. Vaarana on vain koukuttuminen. APIt olivat aikoinaan addiktoivia, mutta MCP… porttihuume hienoihin asioihin.

Tarvitsen valoa ja luontoa, mutta jos vielä hetken näitä neonvärejä…

Mielialagraafilla ei ole ollut punaisia notkahduksia hetkeen. Jotenkin tämä teknologinen kehitys ja tekemisen uusi riemu on tuonut mielialaan kohennusta. Olen aina tykännyt ”leikkiä” koodilla ja nyt siihen on mahdollisuuksia enemmän kuin koskaan. Oikeastaan mistä tahansa API:sta saa helposti MCP:n ja julkaisen näitä kuin sieniä torilla. Ensin Timely, sitten YNAB.

Kiitos koodi, kiitos elämä. Tetris-efektikin on tiessään, olen ilmeisesti osannut rentoutua väleissä. 6.5 tunnin keskiarvo per yö ei ole häävi ja aamuisin tuntuu unet aina jäävän kesken. Mutta kunhan vire pysyy hyvänä, en yhäkään valita.

Päivä on kiireinen, hieman jopa stressaava, mutta siitäkin huolimatta olo on kohtalaisen huoleton. Elämä ei ole ongelmatonta, esimerkiksi rahaa ja vapaa-aikaa voisi olla yhäkin enemmän. Mutta en valita.

Vegemakaronilaatikko ja telkkari. Vesilasi. Olen iloinen pienistä asioista. Asiat voisivat olla niin paljon huonomminkin.