Monesti huomaan, ettei olisi tarvinnut tehdä niin pitkää työpäivää, mutta olen taitava keksimään pakottavia syitä itselleni. Tämä on ainainen, sisäinen ristiriita.

Pizzaa, migreenilääkettä, iltapäiväkahvit, 5-6 tunnin yöunet. Muunmuassa näistä elämäni koostuu tällä hetkellä.

Päivään mahtuu enemmän koodia ja palvelimia kuin läheisten seuraa. Teen töitä tietokoneiden ja tekoälyjen kanssa. Ihmiskontakti jää vähemmälle. Tänään se on erityisen konkreettista, kun toimistollakaan ei ole ketään. Ei edes viereinen yritys. Lunta sataa, katson ikkunasta ulos. Kylmä pimeys katsoo takaisin.

Tyhjä olo.

Ehkä se tästä.

Liikaa ideoita, liian vähän aikaa. Yhden toteutin.

Duden blogissa myös uutta: Zero-click-ilmiö vie verkkosivuilta kävijät – Dude ja tekoäly WordPress-verkkosivuilla

Tänään Internet on tulessa. Ensin Cloudflare, sitten illasta vielä Git jumissa.

Cloudflare said the ”significant outage” occurred after a configuration file designed to handle threat traffic did not work as intended and ”triggered a crash” in its software handling traffic for its wider services.

”We apologise to our customers and the Internet in general for letting you down today,” it said in a statement.

Aina ei voi onnistua. Melko harmillista, että niin iso osa Internetiä on Amazonin tai Cloudflaren takana. Nämä kaksi kun kaatuvat, menee mukana puoli nettiä. Mitä tapahtui hajautetulle, world wide webille?

Harvinaisen mukava maanantai. Päivä on yhtä kaaosta, mutta tällä kertaa jotenkin hyvällä tavalla. Ehkä asioiden onnistuminen, onnistumisten esittely ja hyvä edistyminen tuovat näitä onnen tunteita.

App-levottomuus valloillaan tänään. Wunderlist-jatkaja Superlist: Ei jatkoon. Tyylikkäältä näyttävä sovellus paljastuu melko sekavaksi ja epäloogiseksi kuin Evernote konsanaan. Mikään ei tympäännytä enempää kuin ruma tai kankea käyttöliittymä. Routine on edelleen liian Notionin Tokmanni-versio. Ehdin jo melkein jatkaa 50+ tehtävän Todoist-kaaosta, kunnes löydän uudelleen Tweekin. Sen minkä taakseen jättää, edestään löytää. Someenkin tästä kirjoittelin, hieman semipitkästi.

Ei oikein ole taaskaan mitään järkevää kirjattavaa, mutta on pakko päivittää jotain, kun kerran aloitin. Miksihän edes kirjoitan päivittäin? Miksi juuri päivittäin?

Osa päivistä sulautuvat toisiinsa. Tämä sunnuntai on aika tyypillinen: kahvitreffit vaimon kanssa, Linuxia, mattolenkki, TV-sarjoja. Task katsottu, 4/5. Tulsa King seuraavaksi.

Supreme-pizza jäähtyy keittiössä ja minä jumitan.

Olen kirjoittanut tätä blogia vuodesta 1999. Se on pidempi aika kuin moni on ollut netissä. Tai elossa. Näiden miettiminen saa tuntemaan itsensä vanhaksi. Mutta aika menee eteenpäin.

Ei tarvitse olla aina jotain maailmaa mullistavaa. Sitä on elämä. Samaa paskaa eri muodossa.

Huomenna on maanantai. Mutta ei mietitä vielä sitä.

Nyt syön sen pizzan.