Mukava sunnuntai. Nukun pitkään. Kello on herätessä yksitoista, mutta muistan että kelloja on siirretty eteenpäin, joten oikeasti se on varmaan kymmenen. Valtaosa HS:n kyselyyn vastanneista toivoisi, että kellojen siirtämisestä luovuttaisiin. Olen samaa mieltä. Ihan turhaa vekslailua.

Pelailua, syöpöttelyä, rentoilua, elokuva. Vähän koodailuakin. Olisipa sunnuntaita vaikka neljä päivää viikosta. On mukavaa elää ilman kalenteria, hetkessä. Ensi viikosta tulee taas kaaos, mutta en mieti sitä vielä.

Illalla särkee vatsaa jotenkin kummallisesti. Tulee mieleen keskiviikko. Mietin, onkohan kyseessä umpilisäke. Vatsakipu ei äiy pahaksi, vaan jomottaa ylävatsassa. Ehkä se on tämä mässäily. Hämmentävää. Seuraillaan tilannetta. Pyrin välttelemään hypokondrista reagointia, koska alan pian pelkäämään, että sisuskalut sanoo poks ja potkaisen tyhjää. Menee vähän överiksi liian herkästi. Mutta itseään on kuunneltava, jos kipu pahenee niin sitten näytille. Umpparin kanssa ei kannata pelleillä.

Nyt kasvien sumuttelu, hieman kirjan lukemista ja sittenhän tästä jo joutaa… Elämäni 1795. viikko on taputeltu, tervetuloa viikko 1796!