Kahdeksan tuntia unta ei meinaa riittää. En muista kävelymatkaa terapiaan. Jotenkin sekava olo edelleen. Elämässäni on tällä hetkellä kolme isoa kuormittavaa asiaa, joista yksi on positiivisella tavalla kuormittava. Kirjoitin eilen, että ”pitää nyt olla tarkkana”. Olen edelleen samaa mieltä.

Päivä tuntuu sujuvan jotenkin takkuisesti, mutta saan aikaan paljon. 22 tehtävää, 2 klousausta, lukemattomia sähköposteja. Tähän pitäisi olla ihan tyytyväinen, mutta silti ruoskin itseäni. Miksi?

Osaan lopettaa viiden maissa, mutta ilta menee ties missä NextDNS-säädöissä ja CSS-koodailuissa, vaikka vannotin itselleni, että ei sitten täytetä päivää ylimääräisellä. Tässä sitä taas ollaan.

Huomenna toimistolle.

Kyllä tämä tästä.