Herään perjantaihin, väsymys keskitasoa. Skippaan tarkoituksella perjantailenkin. Sama kuin viime perjantaina. Päivittäinen lenkkeilyrutiinini kesti parisen kuukautta, nyt on alkanut rakoilemaan. No, viisi kertaa viikossa on vielä ihan hyvä tahti.

Koko päivä on täynnä palavereja. Loma alkaisi tämän työpäivän jälkeen, joten on jäätävä hoitamaan työjuttuja vielä perjantai-illaksi. Työt venähtävät perinteisesti ja pistän toimiston ovet säppiin vasta iltayhdeksältä.

On tämä kahjoa. Hemmetin hauskaa, mutta kahjoa. Luettuani Profit First -kirjan hiljattain, mietin että pakkohan tästä on jotain kouriintuntuvaakin jossain vaiheessa saada. Mielenkiintoinen ajatus, että se ei olisikaan tulot – menot = profit, vaan tulot – profit = menot. No, näitä ja muita asioita ehtii vielä pohtia myöhemminkin. Kunhan ei liian myöhään, ennen kuin potkaisen tyhjää. Nyt menee lujaa. Taotaan tästä ensin kunnolla kannattavaa.

Tänään tehtävälistalla on ollut vakuutusasioista myyntiin ja aina HR-asioihin. Koodia en ehdi juuri kirjoittaa ja ihan hyväkin niin. Muutamia pikkujuttuja teen silti aina kun se on järkevää. Ja stackin kehitys edelleen on se lempijuttu, josta pidän kiinni.

Ahdistuksen taso vakio. En tiedä mistä johtuu. Kaiken pitäisi olla hyvin. Perus mentaalinen epätasapaino iskee viimeistään silloin kun pääsen istahtamaan alas. Jonkin verran häiritsee, että tuli talvilomalle buukattua pari työhommaa. Mutta lusitaan nyt. Ei ole isoja juttuja. Ke-su pääsen lomailemaan jokseekin häiriöttömästi. Ihan hyvä näin.

Nyt loppuu pikkuhiljaa ajatus. Jotain elämää mullistavampaakin minulla olisi ollut, mutta aivoissa pätkii liikaa. Onhan perjantai jo pitkällä.

Karkkipussi kouraan ja telkkari auki. Aion katsoa avaruussarjaa, kunnes silmät painuvat väkisin kiinni…