Menee taas valvomiseksi, joten unet venähtää. Ihan sama. Herään virkeänä ja elinvoimaisena, joten syön aamupalan ja lähden juoksemaan. Ei ole suunnitelmaa, juoksen vain. Saan kuunneltua loppuun erään huumeidenkäytöstä kertovan surullisen kirjan, jossa monia kohtaa karu kohtalo. Pysähdyn ja kirjoitan filosofisia Mastodoniin tuoreeltaan.

Pitkä juoksulenkki on aina jotenkin erilainen. Tällä kertaa maasto on täynnä lätäkköjä ja jäätikköä vuoron perään. Sukat kastuvat, mutta ei haittaa, jatkan juoksemista. Metsässä linnut laulavat. Poluille on mukava päästä. Kangas, Heinälampi, Seppälä, Huhtasuo, Kangaslampi, Ahonlaita, Jyväsjärven rantaraitti, Mattilanniemi, koti. Täynnä on 22.33 kilometriä ja samalla vuoden ensimmäinen puolimaraton.

Matkalla ei tule nälkä, mutta tietenkin parikymmentä kilometriä vähän ottaa jalkoihin. Koko lenkkiraportti löytyy Stravasta.

Loppupäivä pelkkää chillailua. Pitänyt keittää kahvia, mutta ei ole saanut aikaiseksi. En ole tehnyt yhtään mitään. Jotenkin edes pelaaminen ei innosta.

Ehkä keitän kofeiinittomat.