Menee taas valvomiseksi, joten unet venähtää. Ihan sama. Herään virkeänä ja elinvoimaisena, joten syön aamupalan ja lähden juoksemaan. Ei ole suunnitelmaa, juoksen vain. Saan kuunneltua loppuun erään huumeidenkäytöstä kertovan surullisen kirjan, jossa monia kohtaa karu kohtalo. Pysähdyn ja kirjoitan filosofisia Mastodoniin tuoreeltaan.
Pitkä juoksulenkki on aina jotenkin erilainen. Tällä kertaa maasto on täynnä lätäkköjä ja jäätikköä vuoron perään. Sukat kastuvat, mutta ei haittaa, jatkan juoksemista. Metsässä linnut laulavat. Poluille on mukava päästä. Kangas, Heinälampi, Seppälä, Huhtasuo, Kangaslampi, Ahonlaita, Jyväsjärven rantaraitti, Mattilanniemi, koti. Täynnä on 22.33 kilometriä ja samalla vuoden ensimmäinen puolimaraton.
Matkalla ei tule nälkä, mutta tietenkin parikymmentä kilometriä vähän ottaa jalkoihin. Koko lenkkiraportti löytyy Stravasta.
Loppupäivä pelkkää chillailua. Pitänyt keittää kahvia, mutta ei ole saanut aikaiseksi. En ole tehnyt yhtään mitään. Jotenkin edes pelaaminen ei innosta.
Ehkä keitän kofeiinittomat.
Tässä kirjoituksessa on 162 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (19:56) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Aurinko
”Tästä on hieman vaikeaa kulkea”, toteaa iäkäs mies jäälle mentäessä. Vanhus kantaa suksia kainalossaan. Totean samaa ja ehdotan siirtymistä vasemmalle, jossa on tasaisemman porrastukset. ”Pääsettekö jäälle varmasti?”, kysyn perään, mutta harmaahapsi on jo melkein perillä ja toteaa kiitokset, vaikka en edes ehdi ojentaa kättäni.
Kävellessäni jään poikki katson ympärilleni. Joku heittää keppiä koiralleen. Pariskunnat kävelevät kauempana. Aurinko paistaa. Ilmassa on positiivinen vire. Tämän takia lähden ulos, vaikka vapaapäivänä erakkoluonteeni leikittelee usein ajatuksella jättää lauantaiulkoilu väliin. Nyt muistan miksi kannattaa lähteä.
Klassinen lauantain kymmenen kilometriä lyhenee viiden kilometrin lenkkiin, koska Äijälän sillalla alkaa heikottamaan. Olen juossut liian lujaa huomaamattani, eikä kymmeneltä nautittu aamupalajogurtti ole antanut riittävästi energiaa. Päätän ottaa tiukan loppukirin ja lopettaa juoksemisen puolessa välissä. Olen silti tyytyväinen. Kirjoitan lenkkilokin ja jatkan kävelyllä. Matti kysyi Twitterissä porukkalenkille Halssilaan, mutta skippasin sen. Jotenkin on hirveän vaikea lähteä sosialisoitumaan, edes sitä vähää. Ehkä vielä joskus.
Loppupäivän vietän siivoillessa ja touhuillessa ja jossain vaiheessa on otettava muutama Overwatch-comppi. Sauna, kanansiivet. Tämä päivä on jo nyt mestariteos.
