Tämän ja huomisen agenda:

Kerrankin näin.

Herään lauantaiaamuun 6:30. Hetken hereillä, mutta jatkan sitten unia puoli yhdeksän aikaan. Periaatteessa kyse on päiväunista. Saan unta yhteensä yhdeksän ja puoli tuntia, eikä mene kooman puolelle kun herään ennen yhtätoista. Juuri hyvä näin.

Lapset ja äitinsä käyvät syyskarnevaalilla koululla sillä välin. Itse en jaksa lähteä mukaan. Ei tämä varmaan minusta huonoa isää tee. Poika saa minulta halin heti kun tulee kotiin.

Kasvit hoidettu, kahvia juotu. Seuraavaksi varmaan pelailen, katson sarjaa tai leffaa tai luen. Paras lauantai hetkeen.

Herään ennen kuutta. Olen määrätietoinen. Tänään skippaan aamulenkin ja menen toimistolle seitsemäksi. On aika tehdä vaihteeksi myyntiä.

Työpäivä menee nopeasti. Teen kaikkea muuta kuin koodaamista. Päivä on silti loistava, liiketoiminta- ja aspakeskeinen. Tärkeitä ovat nämäkin työt.

Lähden töistä lähes suoraan lenkille. Lämpötila on +14, joten pärjää shortseilla. Varmaan viimeistä kertaa tänä vuonna, onhan jo syyskuu pitkällä. Haluan juosta pidemmästi. Se on virhe, sillä en ole syönyt juuri mitään ja lounaallakin vehnäpohjaista… kuvittelen energiashotin ja urheilujuoman riittävän. 17.1 kilometrin kohdalla on pakko pysähtyä. Vatsaan sattuu.

Kotona elokuva. Ei ole kummoinen.

Hullu viikko.

Huomenna aion relata. Siis ihan oikeasti relata.

Päässä heittää, joten pakko turvautua taas tylsään listaan. Torstai kahdeksas syyskuuta on ollut elämässäni seuraavanlainen:

• Nukun puoli tuntia pidempään kuin oli tarkoitus
• Aamupala, kahvi mukaan ja terapiaan
• Terapiatunti menee silmänräpäyksessä. Meditaatioharjoitus, jossa kuvitellaan olevansa solu, joka tunnustelee kohdun seinämiä, ei oikein toimi
• Tietokantapalvelin alkaa yskimään aamupäivällä, joka tarkoittaa sitä että pitää lopettaa kaikki mitä on parhaillaan tekemässä ja antaa täyden keskittymisen ongelman ratkaisemiseen. Ongelma saadaan lopulta selvitettyä, mutta aikaa kuluu sen verran että joudun laittamaan sarjatulella viestejä huolestuneille asiakkaille.
• Palvelinraporttien kirjoittamisessa menee pitkälle iltapäivään
• Tarjouksen laatimista isompaan hankintailmoituksen kautta haalittuun tarjouspyyntöön, jossa deadlinet kolkuttavat jo ovella
• Tavallista kiireisempi päivä asiakaspalvelurajapinnassa
• Hoidan pari jatkokehitystä välissä
• Jossain välissä mukamas söinkin
• Kahvia… lisää kahvia… jos vaihteeksi kofeiinitonta…
• Palvelinjuttuja, lisää palvelinjuttuja…
• Tehtäviä listaan. Kun yhden saa tehtyä, kaksi tulee tilalle.
• Pari kehitysasiaa julkiseen repoon
• Kun varsinaiset työt ovat ohi kuuden aikaan, on aika aloittaa oman markkinoinnin miettiminen – eli uusien referenssien kirjoittamista uudelle tulevalle sivustolle
• Muutamat bugikorjailut tulevaan dude.fi-sivustoon

Ja tässä ei varmaan edes ollut kaikki.

Hitto mikä päivä.

Huomenna uusiks.

Etäpäivä. Minä niin rakastan syksyisiä etäpäiviä. Ja terveenä olemista. Ja tätä uutta asuntoa. Kuin hotellissa asuisi.

Tänään on ollut loistava, tehokas päivä. Mieliala on säilynyt hyvänä koko päivän. Aamulenkki sujuu hienosti, mutta vähän alkaa jalkoja särkemään. Taidan pitää huomenna lepopäivän.

Mieleeni hiipii Finlandia Marathon ja tajuan sen olevan jo ensi viikon perjantaina. Kyseessä tulee olemaan ensimmäinen juoksukilpailuni koskaan. Ilmoittauduin juoksukisaan viime vuonna, mutta sairastuin flunssaan juuri juoksupäivänä, joten osallistuminen siirtyi tälle vuodelle. Minulla olisi jo valmiuksia puolimarathoniin ja kenties jopa marathoniin, mutta vedän tuon ensikertalaisena ihan mielelläni Valon Kympin. Ennätykseni on 54:28 min kymmenen kilometrin matkalla, mutta en usko että pystyn alittamaan tuota. Nähtäväksi jää.

Työpäivä sujuu hienosti. Iltapäivästä lähden Juhan kanssa kävelylle kiertämään Jyväsjärven. Dudewalk pitkästä aikaa. Kyllä nyt on tullut elettyä terveellisesti. Kellossa 23975 askelta, 20.29 kilometriä.

Illasta saunaan, vähän ruokaa ja semmosta.

Elämä hymyilee.

PS. Koko päivän on tullut Twitter-notifikaatioita tämän aamutelkkarin synnyttämän tweettini vuoksi. Ilmeisesti resonoi useammallekin.

Hyvää 66-vuotissyntymäpäivää rakkaalle isälleni sinne taivahan sienimettälle. Juon muistoksesi kahvikupposet.

Vaikka en ole suuremmin syntymäpäiväihmisiä, niin ihan kiva, kun joku huomioi. Muutama ystävät muistivat, mutta pitkäaikaisemmat läheiseni eivät. Tarkoitan äitiäni. Äitini on vanha, eikä enää muistanut, kuten tähän asti vielä on tehnyt. Ei se mitään. Aika tuo muutoksia itsekunkin elämiin. Enpä itsekään muista paljon kenenkään syntymäpäiviä.

Ystävät on perhe, jonka voi valita (keskiviikkona 08.09.2010)

En ole oikein juhlaihmisiä, enkä hyvä juhlien järjestäjä. Yleensä mieluummin pakenen. 50 vuotis -juhliani pakenin Kreikkaan 1. vaimoni kanssa. 10 vuotta myöhemmin pakenin 2. vaimoni kanssa terveyskeskukseen, jossa minulle oli aika varattuna verikokeeseen.

Syntymäpäivänä syömässä (keskiviikkona 07.09.2016)

En halua kuolla, mutta en haluaisi aloittaa alustakaan tässä maailmassa, syntyä ensin vauvaksi jne. Helvettiähän se olisi sellainen.

Elämää tiimalasissa (tiistaina 21.9.2010)

Torstaina toivo taas viriää ja aurinko pilkistää risukasaan. Eteenpäin vain on mentävä, kuten äitini aina sanoo. ”Eespäin eespäin, tiellä taistojen”, punaliput liehuivat ennen vanhaan. Taaksepäinkään ei pääse ja pakoilleen ei voi jäädä. Yksinaruinen kiikku ei ole vaihtoehto. Ja enhän minä kokonaan siunauksista paitsi jäänyt. Olen saanut neljä ihanaa lasta ja jo kolme lastenlastakin. Toivon, että heillä menisi hyvin. Pysyisivät pois pahasta, eivät tekisi tyhmyyksiä vaan lujittaisivat avioliittonsa perustuksia, menestyisivät ja saisivat elää lihavassa maassa.

Torstai on toivoa täynnä (torstaina 17.9.2010)