Koti kullan kallis

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 12 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.

Koti on paras paikka, varsinkin oma koti. Keksin hyvän kikan pitkästyttäville tunneille: on yksinkertaisesti tunnilla mukana eikä katso kelloa. Tällä tyylillä aika menee ettei huomaakaan kun opettaja jo sanoo että ”läksyksi tuli bla bla bla ja voitte lähteä, au revoir”. Olen kuunnellut viime aikoina jonkin verran musiikkia ja tämän viikon ehdoton hittibiisi on ollut Ezkimon bla bla bla. Valitettavasti tuo kyseinen biisi jää soimaan niin pahasti päähän, että sitä on mahdotonta saada loppumaan. Musiikkimakuni todellakin vaihtelee, kuuntelen suoraansanottuna mitä sattuu.

Hoijoi, mitäköhän huomenna on. Lyhyt päivä. Anteeksi vain kun ajattelen samalla kuin kirjoitan, mutta ei voi mitään kun tykkään siitä. Tykkään ajatella. Ajatteleminen on mukavaa. Ajattelen, siis olen. Edellinen oli sitaatti jostakin, en nyt muista mistä mutta joku julkinen sitaatti kuitenkin. Tänään saimme koulun opotunnilla cygzinen, koululehden. Mietin vain että pitäisikö mennä tekemään sitä kun lehti näytti niin aneemiselta. En tarkoittanut aneemisella sisältöä, ehen, vaan lehden ulkoasua. Lehteä ei oltu edes tehty lehdeksi vaan tulostettu nippu tulostinpaperia ja niitattu yhteen reunoista! Njoo, näin aloittelevat lehdet alkavat. Asiasta toiseen, lehden sisältöön: löysin lehdestämme hauskan sananväännös, oikeastaan pikemminkin tarinanväännösjutun. No, lukekaa itse, kirjoitan sen tähän:

Originelli stoori
Opettaja astui luokkaan. Hän laittoi laukkunsa lattialle ja painavan kansion pöydälle. Kansiosta hän otti kalvon ja asetti sen piirtoheittimelle. Valkokankaalle heijastui paljon ranskalaisia viivoja. Opettaja selitti ja selitti. Takapulpetissa eräs oppilas torkkui. Aika moni haukotteli. Opettaja lopetti puhumisen ja antoi kaikille monisteellisen tehtäviä. Enemmän ja vähemmän väsyneesti kaikki raapustelivat papereille vastauksia. Sitten opettaja huomasi että kello oli jo puoli. Hän sanoi, että kaikki voisivat lähteä välitunnille.

Marinoitu opettaja luokassa haudutetulla oppilaspedillä
Opettaja astui ripauksittain askelia luokkaan. Hän lisäsi laukkunsa lattiakastikkeeseen ja grationoi pöydän suklaisella kansiollaan. Herkkumappian hän paloitteli saadeen aikaan kalvon, jonka hän asetti piirtoheitinpedille. Valkokangaslautasella oli paljon ranskalaisia viivoja, nams! Opettaja lipoi huuliaan ja kertoi kalvon reseptin. Takapulpetissa eräs oppilsa näki unta kaalilaatikosta. Aika moni aukoi suutaan, nälkä, nälkä! Opettaja kertoi reseptin loppuun ja maustoi oppilassoppaa monisteilla. Soppajuurekset tekivät omia reseptejään. Sitten luokan pääkokki huomasi että oppilassoppa oli kiehunut liian kauan. Hän otti luokan pois liedeltä.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 28-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan digialan yrittäjä, verkkosivujen tekijä, myös sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä