Kahvia ja kavereita

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 12 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Joskus on sellaisia päiviä, jolloin en odota juttuseuraa, mutta saankin yllättävän puhelun toisensa perään. Eilen oli sellainen päivä, mutta hyvällä tavalla. Jos on sellainen päivä huonolla tavalla, en jaksa vastailla edes puhelimeen. Varsinkaan silloin kun olen nukkumassa tai on jotain tähdellistä tekemistä. Eniten tulistun niille ketkä tulevat rimputtamaan ovikelloa varoittamatta etukkäteen. Silloin en yleensä edes avaa ovea. Olen sanonut kaikille että soittaa hyvissä ajoin ennen kuin tulee käymään. Eri asia jos ovellani huutaa vaikka äiti, mutta jos siellä on joku kaveri joka ei ole ilmoittanut tulostaan niin saatan kylmäsydämisesti jättää sen ovelle kiljumaan.

Vähän heräämiseni jälkeen Cratan kävi piipahtamassa, jonka jälkeen Heke soitti ja kysyi voiko tulla piipahtamaan. En ollut erityisemmin suunnitellut tapaavani ketään (milloin olen?), mutta seurahan kelpaa aina. Laitoin siinä sitten sumpit tippumaan ja avasin oven Heikille. Heikin kanssa olemme hyvin samanmielisiä ja tulemme hyvin juttuun. Juteltiin mm. metallimusiikista ja vapaa-ajasta ja ihan kaikesta mitä nyt mieleen tuli, mitä sitä turhia lähteä erittelemään. Kahvit juotuamme Heken piti jatkaa matkaa.

Tuossa aiemmin pohdin sitä että kaverien tapaaminen on jäänyt vähemmälle. Nyt kun mietin tarkemmin niin asia ei ihan niin vakava olekaan. Eivätkä hyvät kaverit toisiaan unohda, vaikka tapaamiset jäisivätkin vähemmälle, tai vaikka mitään tapaamisia ei pitkään aikaan olisikaan. Juhanin luokse olen suunnitellut pitkään meneväni taas saunomaan. Ei vain oikein ole saanut aikaiseksi lähteä yhtään minnekään. Jos vaikka hyvällä tuurilla kerkiäisi ennen kuin vauva syntyy. Sittenhän sitä ei enää kerkiä minnekään.

Työrintamalla ei ole hirveästi uutta. Datagroupissa työtilanne on hyvä, joten sieltäkään en väliaikaista työpaikkaa saanut. Nautin nyt hetkellisestä työttömyyden rauhasta ja lähestyvästä isyyslomasta. Maaliskuussa haen neljään paikkaan opiskelemaan. Tuet pyörii ja niin edelleen. Sokeainystäviltä saamme kuulemma jotain extratukea. Tänään oli neuvola. Kaikki menee normaalisti. Jokohan se tyttö maailmaan putkahtaisi…

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä