Maailmanlopun päiväkirja osa V – Sitä samaa mitä eilenkin

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , .

Millaista oli normaali arki? Onko tämä uusi normaali? Mitä on normaali? Olenko minä normaali ja maailma sekaisin, vai minä sekaisin ja maailma normaali? Vaikka edelleen viihdyn kotona, ei tässä ihan kaikki muumit kanootissa enää ole, tavallaan. Välillä vähän sekottaa kun unirytmi on mennyt sekaisin ja päivät menee kofeiinin voimalla. Papun ja Lehmuksen kahvia ei ole koskaan kulunut yhtä paljon. Loppuviimein toisaalta ihan mukavaa, sillä tekemistä riittää. Tämä viikko ei ole ollut niin huono kuin edeltävät.

Meillä on sairastanut koko perhe vuorollaan ja nyt on minun vuoro. Olen ollut viimeiset viisi päivää räkätaudissa, tänään oikeastaan pahin, eli nenä tukossa ja räkää valuu, hieman yskää. Kuumetta eikä pahempia hengitystieoireita ole ollut meillä vanhemmilla, vaikka lapsilla oli, mikä vahvistaa sitä olettamusta että kyseessä on tavallinen kausiflunssa tai korkeintaan koronaviruksen lievempi muoto. Pari viikkoa olemme silti olleet huvikseen karanteenissa, tämähän menee jo omalla painollaan.

Mikäli tilastoja on uskominen, tauti on Suomessa hidastumassa ja hyvä niin. Eilen ilmeisesti oli ensimmäinen päivä, että yhtään uutta virallista tartuntaa ei todettu.

Suomen koronavirus-tartuntatilanne, korona.kans.io

Tekeminen kotoa on tasaisen mukavaa, varsinkin kun lapset ovat viime aikoina jotenkin rauhoittuneet. Ehkä ensimmäisten viikkojen alkukaaoksen jälkeen hekin alkavat pikkuhiljaa tottua tähän neljän seinän sisällä kökkimiseen. 6-vuotiaalla pojallani meinaa olla välillä vähän tylsää, mikä on sinänsä yllättävää kun hän on se introvertti sisällä viihtyjä, Minecraftia pelaava pikkumies. Nyt kun hän on tervehtymään päin, koitetaan käydä ulkoilemassa enemmän.

Pääsiäisperjantain ja -maanantain tein töitä normaalisti, koska ei tuntunut siltä että päivissä olisi juurikaan eroa ja minulla on hommaa putkessa sen verran, että oli hyvä käyttää nuo rauhalliset päivät tekemiseen.

Normaali karanteenirutiinini menee jotenkin seuraavasti:

6:25: Herätys. Philips HUE -älyteknologian ihmeet käynnistävät makuuhuoneeseen television ja hiljakseen auringonnousu-efektin jokaiseen lamppuun. Availen silmiäni, jotka eivät meinaa pysyä auki. Joinakin aamuina torkun samalla kun aamutelkkarissa kerrotaan päivän polttavia aiheita. Joinakin aamuina ponnahdan heti ylös ja otan pavuista jauhettua kahvia. Cortado tuplaespressolla, tietenkin.

6:50: Twitteriä, aamutelkkaria, lueskelua. En yleensä aloita töitä ennen seitsemää. Lapset vielä yleensä nukkuvat, vaimo on saattanut herätä jo tässä vaiheessa.

7:00-9:00: Pandoran Morning Classic Rock Radio soimaan, lisää kahvia. Kirjan kirjoittamista, bloggaamista, sähköposteihin vastaamista, palvelinhommia, töiden aloittelua. Toinen kupillinen kahvia.

9:00-11:00: Koodia.

11:00: Lukutauko. Luen tässä välissä kirjaa 15-30 minuuttia. Edistyminen GoodReadsiin. Tämän jälkeen sälähommia tai aspaa, jotain pientä ennen ruokaa.

12:00: Lounastauko. Viimeksi oli itse tekemääni oliivipastaa, tälle päivälle vaimo on tehnyt peruna-papugratiinia, nam!

13:00-18:00: Töitä, eli enimmäkseen asiakasprojektin koodailua. Joskus työt loppuu neljän maissa, joskus seitsemän maissa, ei oikein voi ennakoida milloin iskee luova flow-tila, jota ei passaa keskeyttää.

18:00-21:00: Siivoilua, touhuilua, pelailua.

21:00-02:00: Vapaa-ajan projekteja, kirjan kirjoittamista, säätämistä, palvelimia, Overwatchia, retropelejä, mitä milloinkin. Musiikin tekeminen on jäänyt vähemmälle, mutta saatan välillä innostua edistämään levyäni. Tai soittelemaan pianoa. Tekemistä kyllä on.

Rinse & repeat. Väsymyksen taso on kova, mutta en jostain syystä saa silti nukuttua kunnolla. Ehkä se on joku stressi vieläkin vallitsevasta epävarmuuden tilasta, tai jotain. Herään silti aina 6:25, koska en halua että aamurutiinit menevät reisille. Huomenna on palaveria 11-13, joka vähän sotkee, mutta jotkut päivät ovat erilaisia. Perjantaisin kalsari-kaljamiitti Google Meetissä työporukalla on mukava piristys työviikon päätteeksi.

Tänään hankkiuduttiin hankalasta risaisesta ja kuluneesta kuuden hengen istuttavasta sohvasta eroon. Kyllähän tuo viisi vuotta jo palveli.

Ennen. Kuva otettu 14.8.2015.
Jälkeen. Kuva otettu 15.4.2020 huonekalujen poisviemisen jälkeen ennen imurointia.

Nyt pitäisi keksiä tilalle jotain. Halusimme sohvasta eroon jo nyt, vaikka ei ole suunnitelmia jatkoa varten. Sohva oli vaikea putsata ja keräsi likaa, eikä siinä koskaan istunut kahta henkilöä enemmän. En oikein ymmärrä miksi piti ostaa noin iso sohva aikoinaan, kun ei tuon koko tilan tarvitse täyttyä.

Ajattelimme alkuun pistää säkki- tai ilmatuolia tuohon ja alkaa sitten säästämään johonkin futontuoli-tyyppiseen ratkaisuun. Minulle kävisi tällainen zen-tila vallan mainiosti kun olen muutenkin tässä vuoden sisään pyrkinyt hankkiutumaan kaikesta turhasta eroon. Vietän olohuoneessa hyvin vähän aikaa. Lapsia ja satunnaista viihtymistä varten voisi kuitenkin jotain huonekalua hommata. Mattokin alkaa olla jo aika kulahtanut. Uudet vaatii tietysti rahaa ja aikaa, jota onneksi on.

Tavoitteellinen ja aihepitoinen bloggaaminen on jäänyt hieman taka-alalle tässä hässäkässä, vaikka minulla onkin aina aiheita takataskussa. Aiheideoista ja Rollemaan tulevaisuudesta voit lukea koronapäiväkirjan toisesta osasta.

Karanteeni jatkuu ja töitä riittää. Palatkaamme asiaan samalla koronaruttolepakkokanavalla, eri ebola-aikaan!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 31-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä