Innolla työelämään

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 11 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

Niin se vain tapahtui, sain kuin sainkin töitä! Tosin ensin on maksimissaan heinäkuuhun asti kestävä IctPro-koulutusohjelma, joka tosin on sekin pääosin varsinaista työntekoa. Kiitos tästä kuuluu Vierityspalkille, jonka kautta sain kuulla koulutusohjelmasta.

Hakiessani en odottanut että minunlaistani vähän kokenutta ja koulutuksetonta nuorta miestä valittaisiin yhtään minnekään. Toisin kuitenkin kävi, ja löysin itseni Helsingistä paristakin haastattelusta. Harrastuneisuuteni ja osaamiseni on kuulemma riittävällä tasolla. Aika hieno juttu. Nousi hetkessä itsetunto ja kunnianhimo.

Hauskaa muuten miten työpaikka nostaa heti identiteettiä ja statusta suomalaisessa yhteiskunnassa. Muiden suomalaisten mielestä en yht’äkkiä olekaan enää se yhteiskunnan hyödytön rasite, evoluution pysäyttäjä, saamaton ja osaamaton nolla, sossupummi ja kuoleman ansaitseva turhake, jne. Olen työtä tekevä kansalainen, eli minulla on taas oikeus elää, sillä olen saanut kunniani takaisin!

Olen nyt rätti poikki, istun Jyväskylää kohti puksuttavassa junassa ja juon pahaa kahvia. Bloggaamistahtini pakostikin hidastuu, sillä alan huomenna painamaan pitkää päivää kotikaupunkini toimistolla.

Työasioistani en halua täällä sen enempää kertoa. Pyrin erottamaan työelämän ja arkielämän toisistaan mahdollisimman hyvin, jotta pysyn selväjärkisenä. Minulla on Tieturin kursseja ja muita tapaamisia Helsingissä silloin tällöin, joiden aikana yövyn todennäköisesti Hyvinkäällä asuvan äitini luona tarvittaessa.

Kun pääsen kotiin halin vaimoani ja tyttökultaani pitkään, ja menen sitten yöpuulle. Nukun rauhaisasti ja herään aamulla uuteen jännittävään päivään.

ps. Web-koodarin hommia siis pääsin tekemään, suljetun sosiaalisen median palvelun kehittämisen muodossa.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

10 kommenttia

  1. Mamma

    Hyvä!, rakas poikani! Äitee sanoi tuon, ettei työtä kannata kiikuttaa kotiin ;)…..Eikä sitten läppäriä unikaveriksi, sellaisia terveisiä lähettää Kari.

  2. Rolle

    Hieman pätkäisi teksti kun junasta kirjoitin. Tein pieniä korjailuja. Juu työkone saa pysyä työpaikalla, ellei sitä erikseen tarvitse kuljettaa muualla. Unikaverina tietysti omat läppärit :-) nyt kun sain työlle pyhitetyn koneen niin kaiken kaikkiaan noita masiinoita on jo 9 kpl…

  3. tms_

    Onnea, tosi hieno juttu! :)

  4. Henkka

    Onnea työn johdosta =)

  5. PerttuT

    Mukava kuulla, että Vierityspalkin kautta on hommaa löytynyt – ja etenkin hienoa, että myös muille kuin pääkaupunkiseudulla asuville – vähän sellainen on ollut alunperin tausta-ajatuskin tuossa, että mukavista duuneista olisi hyvä tiedottaa laajemminkin Suomen maalla kuin vain lähiympäristössä.

    Tsemppiä uuteen hommaan!

  6. Rolle

    Kiitos kommentista Perttu, ja hienoa että eksyit matalaan majaani Rollemaahan. Minustakin on hienoa että sain töitä juuri kotikaupungistani Jyväskylästä. Täällä on perheeni ja muuttaisin vain pakon edessä. Kaksi viikkoa nyt painettu ja hyvältä tuntuu! Kiitoksia vielä kerran.

  7. JV

    Onko sinullakin Acer Aspire 5520G tai muu saman tapainen läppäri? kuvassa havaitsin tutun mallin, ;)

  8. Rolle

    JV, Havaitsit oikein. Olen ottanut vaimon Acer Aspire 5520 -vanhuksen pöytäkoneen rooliin. Koneesta on saranat katki, ja olen tuunannut sitä mm. poistamalla vähän rojua jotta ilma kiretäisi pohjan kautta paremmin.