Hyvitysmaksun laajentaminen ulkoisiin kiintolevyihin on lainvastaista

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 10 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.

Hyvitysmaksu on osa tuotteen summasta, joka menee tekijöille, esittäjille, tuottajille, ja niin edelleen.

Suomessa hyvitysmaksun piiriin kuuluvista laitteista ja maksun suuruudesta päättää valtioneuvosto. Hyvitysmaksu koskee lain mukaan niitä laitteita, joita käytetään merkittävässä määrin yksityiseen kopiointiin. Sellaisia ovat mm. tyhjät cd- ja dvd-levyt, kovalevylliset digisovittimet ja videotallentimet.

Hyvitysmaksujärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1984. Silloin kopioitiin vielä pääasiassa C- ja VHS-kaseteille ja siksi puhuttiin kasettimaksusta. Hyvitysmaksu-sana otettiin käyttöön digitaalisen tallentamisen syrjäytettyä analogisen.

My Book
Creative Commons License Kuva: Benjamin Fritz

Tähän asti hyvitysmaksu on ollut Suomessa mm. cd- ja dvd-levyissä, mikä on osasyy siihen miksi yksittäinen tyhjä cd-levykin maksaa jopa kaksikin euroa paikasta riippuen. Nyt hyvitysmaksua on kuitenkin laajennettu ulkoisiin kiintolevyihin, ilman kunnon perusteita. Tietotekniikka-asiantuntija Petteri Järvinen kirjoitti aiheesta hienosti artikkelissaan:

Hyvitysmaksua kerätään laillisesta kopioinnista. Siis siitä, että kopioi esimerkiksi cd-levyn kaverilta. Kuinka moni kopioi kaverin cd-levyjä ulkoiselle levyasemalle? Levyjen sijaan niille tehdään varmuuskopioita kiintolevyistä, kotivideoista ja muusta aineistosta, joiden ei pitäisi kuulua pätkääkään tekijänoikeusjärjestöille.

Olen täysin samaa mieltä Petteri Järvisen kanssa, joten en lähde toistamaan enempää samoja asioita omassa blogissani. Itselläni on tasan yksi ulkoinen kiintolevy, ja se on täysin varmuuskopiointikäytössä.

Tänään kävi ilmi että hyvitysmaksun laajentaminen on jopa lainvastaista.

Lisää lainvastaisuutta: tekijänoikeuslain 26. pykälän mukaan hyvitysmaksua voidaan periä ”laitteesta, johon teos voidaan tallentaa ja jota merkittävässä määrin käytetään teoksen kappaleen valmistamiseen yksityiseen käyttöön”.

Onko ulkoinen usb-levyasema tällainen laite? Ei todellakaan. Usb-asemat on tarkoitettu tiedostojen säilyttämiseen ja varmuuskopiointiin, ei varsinaiseen käyttöön. Jos kiintolevyt välttämättä halutaan maksun piiriin, pitäisi rahastaa tietokoneiden sisäisiä levyjä, joilta kuuntelu ja katselu tapahtuu.

Wallin sanoo Verkkouutisissa, ettei maksua voinut laajentaa puhelimiin, koska vain 20 % käyttää puhelinta siinä tarkoituksessa. ”Olisi arveluttavaa syyllistää kaikkia kännyköiden omistajia siitä, että jotkut käyttävät niitä musiikin kuunteluun”, Wallin vastasi Veltto Virtaselle. Jostain syystä tämä perustelu ei kuitenkaan kelvannut usb-levyissä, vaikka niissä lukemat ovat jopa kännyköitä alhaisemmat.

Lue koko teksti Petteri Järvisen blogista. Onko tosiaan niin että Suomessa yritetään rahastaa kaikin mahdollisin keinoin, vaikka laki, tarkoitusperä, ja perusteet unohtuisivat?

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä