Cloverfield

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 13 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.

Rob on viettämässä ihan tavallista aikaa ystäviensä kanssa, kunnes juuri ennen Japanin matkaa Manhattaniin hyökkää joku. Kaupunki joutuu kaaoksen valtaan ja vain nopeat selviytyvät kun rakennukset luhistuvat kasaan. Ihmisiä kuolee vieressä, selviydynkö vai en?

Cloverfield ei ole mikä tahansa katastrofielokuva, sillä se on kuvattu pienen ihmisryhmän näkökulmasta. Visuaalisesti elokuva ei ole kovin monipuolinen käsikamera-perspektiivin takia, mutta elokuva on yllättävän viihdyttävä ja erilainen. Juuri tämä erilaisuus tekee elokuvasta niin kiehtovan ja jännittävän. Suorastaan tutisin housuissani kun katsoin sitä menoa. Tuntui kuin itse olisin ollut mukana elokuvassa. Esimerkiksi kohta jossa oltiin korkealla katolla, pelkäsin koko ajan että minä tipun katolta alas. Ainakaan kameroiden osalta elokuvaan ei käytetty paljoa rahaa.

Täytyy myöntää että elokuvassa oli vähän Godzillamaista menoa, mutta siltikään se ei muistuttanut paljoakaan kyseistä 90-luvun klassikkokatastrofiscifiä – sanokoot muut mitä sanovat. Itse pidän katastrofiscifistä ja minusta Cloverfield on yksi onnistuneimmista. Lopun aukinaisuus oli pieni pettymys, mutta toisaalta sopi ideaan.

4/5

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

2 kommenttia

  1. YJ

    Ehkä odotin tältä elokuvalta liikaa, kun petyin. Oli aika keskinkertainen ja loppu oli hyvin tyhjentävä. Tuntu ettei elokuvasta jäänyt mitään käteen. Kameran kanssa heiluttiin edes takaisin eikä se edes mennyt rikki, kuten [REC] -arvostelussani viittasin:

    ”Kameran näkökulmasta esitätteässä tulee vastaan kuitenkin muutamia epäkohtia. Kun kyse on elämästä tai kuolemasta, on kyseenalaista kuinka prioriteetti tapahtumien kuvaamiseen on edelleen korkealla. Käsikirjoittajat olivat kuitenkin tajunneet sen, mikä jäi Cloverfield -elokuvan tekijöiltä huomaamatta. Videokamera on kuitenkin vain laite, eikä se kestä mitä vain. Elokuvaan oli luotu lisätunnelmaa katkonaisilla ja säreivillä äänillä ja likaantuvalla linssillä.”
    Arvostelu: [REC]

    Rakastan myös scifimäisiä katastrofielokuvia, tämä ei ollut parhaasta päästä.

  2. rolle

    Ehkä en kritisoi paljon, mutta voin sanoa että oikeasti tykkäsin. On kyllä ihan totta tuo, mutta minusta elokuvia ei voi sillä tavalla realisoida (”mitä minä olisin kuvannut / kamera olisi mennyt kuitenkin rikki”). Tämä on ensimmäinen elokuva jonka näin tästä perspektiivistä.