↑↓ liiku Enter avaa Esc sulje Satunnainen kirjoitus

Avainsana: mobiili

44 tulosta löytyi
  • 3 min
    536 sanaa

    Nielua piinaava tulehdus vei puhekyvyn

    En ole koskaan ollut näin kipeä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 3.45 olin isäni kyydissä matkalla kohti Jyväskylän Matkakeskusta. Isäni on veturinkuljettaja VR:llä, mutta ei tällä kertaa ajanut samaa junaa, jolla minun oli määrä matkustaa Helsinkiin työmatkalle, Adobe Flash -koulutukseen. SoMetin ja irkkailin Shell Veturilla tunnin ja hyppäsin junaan. Maanantaina kurkkua kutitti oudosti ja vähän yskitti, mutta ajattelin sen…

  • 1 min
    22 sanaa

    Mobiilibloggaus WordPress-sovelluksesta

    Testaan tässä Androidin omaa WordPress-sovellusta. Yritän etsiä parhaan mahdollisen tavan bloggailla puhelimella kuvien kera. Tässä merkinnässä pitäisi näkyä myös äsken ottamani kuva.

    Mobiilibloggaus WordPress-sovelluksesta
  • 1 min
    94 sanaa

    Kohti Helsingin metallimiittinkiä – FME here I come

    Olen yhä ihan täpinöissäni uudesta Htc Desire Z-puhelimestani. Mahdollisuudet laajenivat ykkösestä sataan hetkessä. Tähän saa oikeasti kaiken! Tätäkin bloggausta kirjoitan WordPressin omalla mahtavalla Android-sovelluksella, jonka avulla pystyn jatkossa bloggaamaan mobiilista reaaliaikaisesti kätevimmin jopa kuvien tai videoiden kera. Kirjoitan Htc:sta/Androidista lisää myöhemmin. Juuri nyt olen matkalla kohti Helsingissä järjestettävää Finnish Metal Expoa. Kun aamun kyytini perui pakkasten takia, meinasin olla kusessa.…

  • 1 min
    101 sanaa

    Kaunis aamu

    Aamut alkavat käydä valoisammaksi, vaikka edelleen on kovin kylmä. Pidän tämän aamun tunnelmasta, vaikka olenkin todella väsynyt. Tuli valvottua vähän turhaan… Oli tarkoitus tehdä jotain vähän Gnome-teemojen kokeilua järkevämpää, kuten blogata tai katsoa elokuva. Sen sijaan tuli vain jumitettua melkein kahteen saakka. Ja nyt kaduttaa. On tosiaan hieman hyytävää blogata ulkona kylmässä ilman lapasia, mutta bussin pitäisi tulla kohta. Olen…

  • 1 min
    179 sanaa

    Kuulumisia tien päältä

    Päivät suorastaan vilisee ohi. Tuntuu uskomattomalta miten vähän yhteen peruspäivään oikeastaan mahtuu sisältöä – töitä ja nukkumista. Jäljelle jäävä aika menee perheen ja tyttären kanssa. Mihin oma aika katosi? Toisaalta, en valita. Jos haluan omaa aikaa (jota en – yllättävää kyllä – ole osannut edes pahemmin kaivata) päätän haluanko valvoa pidempään vai olla töissä vähän pirteämpi. Ainakaan ei tarvitse rekkaa…