Aurinko nielaistiin Lutakossa 5/2008

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 13 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 20-vuotias.

Swallow the Sun esiintyi Lutakossa 2. toukokuuta 2008 lämppärinään suomalainen death metallia paukuttava Ocean Floor. Lämppäri aloitteli yhdentoista maissa tasapaksulla kuolometallin tapaisella jytinällä. Itse en syttynyt ollenkaan. Live-esiintyminen heillä oli suorastaan kehnoa. Laulaja-örisijä ei tainnut vilkaista yleisöön kertakaan. Kitaristimiehet kyllä hoitivat hommansa, mutta muuten meno oli aika könkköä. Biisi toisensa jälkeen odotin aina vain enemmän Jyväskylän ylpeyttä – Swallow the Sunia – lavalle nielaisemaan auringon ja luomaan pimeyttä ja tunnelmaa raskaan melodisilla riffeillään.

Vihdoin koitti aika kun Swallow the Sun astui lavalle. Intro oli minulle uusi, eli tajusin heiltä tulleen ulos jotain uutta materiaalia. Ilmeisesti soi koko kansan korville piankin. Olin jännittynyt. Meno alkoi biisillä nimeltä Hope ja olin täysillä mukana. Heti seuraavana tuli yksi lempikappaleistani, Through Her Silvery Body ja moshaus sai jatkua. Tämän jälkeen he soittivat uutta materiaalia, tosin vain 7 minuuttia kyseisestä biisistä – kuulemma kokonaisuudessaan kappale on 35 minuuttia pitkä. No, ihan odotettavaa, sillä doom metallissa biisit tuppaavat olemaan aina lähemmäs, ellei yli 10 minuuttia. Onhan tahti sen verran hidas. Swallow the Sun tosin on melodista doom metallia, eikä sinänsä ole true doom metalliin verrattuna hidastempoista. Itse rakastan Swallow the Sunin melodisia kuvioita ja sitä että biisit sisältävät rauhallisen melodisia kohtia, kuin myös raskaita moshpit-kohtia. Keikalla kävikin niin että ihmiset moshasivat juuri näissä tietyissä kohdassa ja hempeilivät ja fiilistelivät bändin mukana rauhallisissa kohdissa. Biisilista meni jotakuinkin näin (muistan jopa järjestyksen suurinpiirtein):

  1. Hope
  2. Through Her Silvery Body
  3. Uutta materiaalia 7 minuuttia jostain uudesta 35 minuutin biisistä, nimeä en muista
  4. Don’t Fall Asleep
  5. Descending Winters
  6. The Morning Never Came
  7. Out of this Gloomy Light
  8. The Ship
  9. Swallow
  10. These Hours of Despair

Rolle Swallow the Sunin keikalla viihtyneessä mielentilassa

Jyväskylän pojat soittivat encoren ja hieno encore olikin. Keikka kesti yli yhteen, sillä biisit olivat melko pitkiä. Vokalisti Mikko Kotamäki oli muuten kasvattanut parran, näytti erilaiselta – mutta ei haitannut esitystä. Moshasin niskani todella rikki, sillä en jostain syystä välittänyt kivusta vaan fliilistelin loppuun asti. Olin Veeran kanssa eturivissä ja moshasin muiden pitkätukkien kanssa bändille. Soittivat erittäin hyvin ja esitys oli rahansa väärti. Tykkäsin. Taas oli biisejä, joita olisin toivonut soitettavan, mutta tämäkin on yksi niistä bändeistä joilla joka ikinen biisi on hyvä. Ei voi muuta sanoa kuin että Swallow the Sun on yksi parhaista livebändeistä joita olen nähnyt.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä