Rollemaa

    Kuuron vaimoni uusi äänimaailma

    Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , , , , , .

    Arkistomatskua

    Otathan huomioon, että tämä on yli 10 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 26-vuotias.

    Lue vaimoni kahdeksas bloggaus aiheesta. Kannattaa lukea myös aikajärjestyksessä juttusarjan muut osat:

    Tämän viikon tiistaina kävimme jälleen Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Tällä kertaa tarkoituksena vihdoin aktivoida kuudentena hääpäivänämme, eli heinäkuun toisena päivänä Veeran molempiin korviin leikatut sisäkorvaistutteet. Päivä alkoi varhain, sillä vein 5-vuotiaan tyttäremme päivähoitoon jo seitsemäksi, jonka jälkeen aloitimme matkan kohti Kuopiota.

    Matka taittui nopeasti, sillä univajeisena nukuin suurimman osan matkasta. Perillä menimme odottelemaan kuulokeskukseen, jossa tapasimme Veeran viittomakielen tulkin.

    Siitä sitten säätöihin. Säätäjä oli eri kuin leikkaava lääkäri, vaikka tavallaan toivoimme samaa ihmistä. Eipä tuo lopulta haitannut, hyvin asiantunteva ja mukava tuntui olevan. Kuvailin videon säädöistä ja samalla hymyilytti kameran takana. En viitsinyt puhua väliin kun ajattelin sen häiritsevän.

    Videolla on tekstitykset suomeksi huonokuuloisille ja kuuroille kavereillemme, sekä englanniksi Australian sukulaisilleni, sekä muille englantia puhuville sukulaisilleni ja tuttavilleni. Videota on mukavaa katsoa aina uudestaankin ja olen iloinen että kuvasin tämän ainutlaatuisen tapahtuman itselleni muistoksi.

    Videosta käy aika hyvin ilmi mitä tapahtuu ja miten homma etenee jatkossa. Hommahan toimii niin, että prosessori eli mikrofoni ottaa äänet vastaan ja muuttaa ne sähköiseen muotoon, kallossa magneetilla kiinni oleva kela lähettää kallon sisällä olevaan implanttiin elektrodipiuhalle impulssin aivon kuulohermolle ymmärrettävään muotoon.

    Videolla Veera ei kuule avaimen kilistelyn ääntä, mutta jo seuraavana säätöpäivänä keskiviikkona ääni kuului. En ollut keskiviikkona mukana, sillä halusin olla mukana vain ensimmäisellä kerralla, jotta saan ensireaktiot videolle. Keskiviikkopäivän vein lapset aamulla hoitoon normaalisti ja menin töihin.

    Olen tuntenut Veeran noin seitsemän vuotta. Kuulokojeet hänellä on ollut pienestä asti ja niitä hän käytti myös tavatessamme. Tapaamisestamme ja siitä miten reagoin Veeran oireyhtymään löytyy paljon kirjoituksia avainsanojen rakkaus, veera, vaimo, usher ja kuurosokeus alta. Minun ääneni Veera on ”kuullut” aina ja ainakin oppinut ymmärtämään sitä. Viiton tosin puhuttua suomenkieltä lähes aina puhuessani, joten se helpottaa ymmärtämistä. Viittomakieltä ja taktiilia (suom. kädestä käteen) viittomakieltä käytämme muutenkin suurimman osan ajasta ja viittominen on sen verran iso osa elämääni että olen jonkin aikaa nähnyt jo uniakin viittomakielellä.

    Veera on kuullut myös kojeiden avulla musiikkia ja muita ääniä, joskin ainakin nyt viime vuosina äänet ovat pahasti puuroutuneet ja vaikuttaneet ymmärtämiseen ja kuulemiseen. Muunmuassa metallimusiikki on ollut Veeralle hyvinkin vaikeaa, vaikka molemmat tykätään mm. Katatoniasta. Keikoilla musiikki on ollut selvästi Veeralle nautinnollisempaa, eikä ole mikään yllätys kun musiikki tulee suoraan soittimista ilman montaa toistolaitetta välikappaleina.

    Täysin ”kivikuuro” Veera ei siis ole ollut. Ilman kojeita Veeran kuulo on kuitenkin sen verran huono, että on turha puhua tai edes huutaa vieressä. Suoraan korvaan puhumalla hän ainakin on ymmärtänyt minun puhettani, ellen hirveän monimutkaisia solkota. Minun aikanani kuitenkaan linnunlaulua, pianon korkeampia oktaaveja tai sateen ropinaa ei vaimo ole kuullut ollenkaan. Muunmuassa korkeat äänitaajuudet ovat olleet poissa jo pitkään.

    Implanttien avulla Veera on alkanut kuulemaan täysin uusia ääniä. Oli hauska seurata sairaalalla kuulotestiä, jossa Veeran piti nostaa kättä ylös aina kun kuuli jotain. Kun mitattiin korkeita ääniä, Veera ei oikein tiennyt kuuliko vai ei. Tämä johtuu siitä, että ääni toimii ja kuuluu, mutta aivot eivät vielä ymmärrä sitä, joten ääni vain ”tuntuu”. Ei mikään ihme, sillä yli kun näitä ääniä ei ole kuullut yli 20 vuoteen on aivoilla vähän kirimistä.

    Implanttien mukana tuli iso läjä kaikenlaista vihkosta ja tavaraa ja implantteihin kuuluu myös kaukosäädin, jolla voi säätää äänenvoimakkuuksia ja vaihtaa ohjelmia ja äänikarttoja. En itse ole vielä sen tarkemmin tutustunut kaukosäätimeen, mutta todella näppärältä vaikuttaa. Implantti myös huomaa ympäristön ja osaa vaihtaa ohjelmaa lennosta. Kuulo tuntuukin paljon paremmalta kuin meidän kuulevien normikuulo. Mäkin haluun!

    Leikkaus oli sujunut ”paremmin kuin hyvin” ja tuntuu siltä että aktivoinnistakin lähdettiin jo melko optimitilanteessa siihen nähden, että vielä ei välttämättä olisikaan kuullut niin hyvin. Päivä päivältä Veeran kuulo tuntuu kehittyvän kun aivot sopeutuvat uuteen tilanteeseen.

    Olen vaimon mieliksi hieman elvyttänyt musiikkiharrastustani ja soittanut kotona pariin otteeseen klassista pianoa ja akustista kitaraa nyt viikonlopun aikana. Kuulemma kuuluu niin kovin selkeästi.

    Tänään kuunneltiin hieman eri musiikkityylejä Spotifysta ja metalli on edelleen se vaikein, varsinkin biisit, joissa on käytetty wall of sound -menetelmää tai on muuten vain läjäpäin ääniä tai tasoja yhtäaikaa. Pistin piruuttani myös Wintersunin ylituotettua Time I levyä soimaan ja poloisen päähän siinä meinasi räjähtää.

    Osa rokista ja metallista jopa upposi, mutta lauluäänet ja bassot ovat usein haastavia. Kokosinkin Veeralle Spotifyyn soittolistan, jossa on lähinnä helpompaa kuunneltavaa (linkki). Veera kommentoi minulle kuunnellessaan mikä toimii ja mikä ei. Eletään murrosvaihetta ja ehkä se hevikin alkaa sieltä kuulumaan paremmin. Mielenkiinnolla seuraan tilannetta.

    Olen erittäin iloinen että vaimolle sallittiin mahdollisuus kuulla vähän enemmän. Ja onpahan sentään edes kuulo sitten jos ja kun sokeutuminen koittaa. Itse elättelen kuitenkin toivoa siitä, että meidän elinaikanamme näköimplantit saadaan sen verran luotettavaksi että Usherin oireyhtymäkin voidaan vihdoin päihittää.

    Erityisesti olen iloinen siitä, että näen vaimon hymyilevän päivittäin oivaltaessaan uusia ääniä. Toisen ilo on paras ilo. Aivan mahtavaa.

    Kiitämme kaikkia mukana olleita lääkäreitä ja hoitajia. Tästä matka vasta alkaa…

    Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

    Kuva Roni Laukkarisesta

    Roni Laukkarinen

    Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

    Lue Rollesta lisää

    Lisää luettavaa

    Reaktiot

    Vaadittu kenttä

     

    1 kommentti

    1. von Hattunen » » Sisäkorvaistute osa 8: Aktivointi ja kuuleminen

      […] Rolle kirjoitti aktivoinnista kokonaisuudessaan blogissaan otsikolla Kuuron vaimon uusi äänimaailma, klikkaa tuosta niin pääset lukemaan yksityiskohtaisesti miten aktivointi meni vaihe vaiheelta […]