Keskiviikkopilvet varjostaen kaupungin yllä

Keskiviikko, neljästoista toukokuuta. Rolle on lomalla. Ulkona on märkää ja kylmää, mikä on hieman hassua ajankohtaan nähden. Palstoilla pohditaan voisiko kyse olla jälleen ilmastonmuutoksesta, mutta Rolle ei tiedä mihin kantaan itse tarttuisi. Ulkona näyttää edelleen oudolta. Pilvien muodostuma luo oudon nostalgisen tunnelman kun katsoo ulos ikkunasta. Nuo tummat pumpuliklöntit ovat kurottautuneet kaupungin ylle kuin mustekalan jättimäiset lonkerot. Amethystium sopii jotenkin tähän hyiseen tunnelmaan, Rolle tuumii. Veera hääräilee keittiössä ja Rolle kuulee ruoanvalmistuksen, pannujen ja tiskien iloisen kolkkeen.

Aikamatkataan taaksepäin. Maanantaina päähenkilömme oli Juhanin luona katsomassa Suomi-Kanada jääkiekko-ottelua, joka päättyi verisesti 6-3. Rolle ennusti tämän, mutta hänen mielestään oli jälleen mainiota viettää iltaa kavereiden kanssa. Marko heitti Rollen illalla kotiin. Koska oli ilta ja Rolle oli lykännyt yöunia viikon ajan – häntä väsytti ja hieman ahdisti. Seuraavana aamuna Rolle heräsi kuudelta aamulla henkilökohtaisista syistä. Unta oli kerrynyt palloon noin kaksi tuntia ja väsymys painoi – siitäkään huolimatta Rolle ei pystynyt jatkamaan unia. Tämä ei yksin ollut syy siihen miksi hän päätti ottaa lomaa. Rolle otti yhteyttä töihin ja sai lomaa loppuviikoksi – olihan hänellä vielä lomapäiviäkin rutkasti käyttämättä ja sitä paitsi töissä ei tällä hetkellä ollut kriittistä tekemistä.

Niinpä Rolle nukkui tiistain ja keskiviikon välissä neljätoista tuntia putkeen, mikä tuntui hänestä hyvältä. Eihän ne univelat hetkessä lähde, mutta ainakin hetkeksi miehelle tuli pirteämpi olo. Herättyään Rolle puursi hieman kihlattunsa blogisivua kuntoon. Samalla Rolle päätti että tärkeintä masennuksen hoidossa on välttää asioita jotka tuntuvat pahalta – Rolle lukee/kuulee siis jatkossa kommentteja itsestään varovaisemmin. Tästä päivästä tulee varmasti hyvä, sanoo Rolle, lopettaen näin merkinnän kirjoittamisen verkkopäiväkirjaansa.