Avainsana: isä
-
Cogito, ergo sum
Kirjoittelin viimeksi kuolemasta syksyllä ja nyt on aihe taas pinnalla. Mitään järisyttävän pirteää luettavaa ei siis ole nyt tiedossa.
-
Alku ja loppu – miten suhtautua kuoleman kautta elämään
Miksi kuolema kiehtoo niin paljon, vaikka se on tieteen silmissä käsitteenä samankaltainen kuin syntymä, rajapyykki elämän ja olemattomuuden välissä?
-
Terapiateksti: Ajatuksia jaksamisen vaikutuksista, työstä ja menetyksestä
Vuosi on ollut tähän asti kaikista rankin, mutta se tuskin tuli kenellekään yllätyksenä. Omaa rauhaa ei ole hirveästi irronnut, eikä muutama vapaapäivä siellä täällä korjaa kuukausitolkulla kertynyttä univelkaa. Ei siitä ajan seurannastakaan tullut mitään, sai lähinnä ahdistumaan. Mielenkiintoinen eksperimentti, mutta heti kun jaksaminen päivätasolla väheni, jäi appin ylläpitokin. Aika menee työmaalla Töitä on tullut paiskittua ennätysmäärin, jopa niin paljon, että…
-
Pojan päiväkirja syöpäsairaan isän viimeisistä hetkistä
Marraskuussa minulla oli sietämätön olo, joten liityin Facebookin ”Eniten vituttaa läheisen syöpä” -vertaistukiryhmään syövästä kärsivien läheisille. Nyt haluan julkaista tuossa ryhmässä kirjoittamani asiat täällä blogissani. 7. joulukuuta 2018: Kiitos pääsystä ryhmään. Omalla isäukkelilla todettiin agressiivinen eturauhassyöpä kesällä 2016. Hän oli juuri täyttänyt 60v. Enimmäkseen pärjännyt syöpänsä kanssa hyvin, ainakin on optimisti ja edelleen uskoo parantuvansa, niin haluan itsekin uskoa, koska…
-
In memoriam – rakkaalle isälleni
Pesälä oli Niemisjärvellä sijaitseva pieni talo, joka sai nimensä muurahaispesistä. Vuonna 1956 tuossa talossa syntyi poika nimeltä Rauno. Talo oli sen verran pieni, että koko perhe nukkui aluksi samassa huoneessa. Tuo poika oli isäni.
