Viikon tapahtumat

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 16 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 17-vuotias.

Keskiviikkona oli espanjan koe. Luin siihen tiistaina ehkä vajaan tunnin, mutta keskittymättä tarpeeksi. Koe meni huonosti. Ainakin aikaisimpiin kokeisiin verrattuna. Taas on semmonen olo, että numero laskee ysistä seiskaan. Ruotsissa (kielessä) kävi päinvastoin. Espanjan kokeen jälkeen pääsin pois koulusta. Loma sai alkaa! Kyllä, luit oikein: Olen nyt joululomalla, koska nyt on koeviikko ja helpon jaksoni takia minulla ei ole kuin yksi koe, ruotsin koe ensi tiistaina. Ja muut päivät ovat vapaita joululoman päättymispäivään asti.

Palataan keskiviikkoiltapäivään. Kokeen takia myöhästyin siis bussista ja päätin soittaa huvikseni Juhanille. Meninkin sitten Juhanin kämpille, jossa aloitimme uuden sarjan katsomisen. Prison Breakissa karataan vankilasta. Ihan loistava sarja! Paras sarja lostin jälkeen. Katsoin siellä viisi jaksoa (pepsin ja hemujen kera), joiden jälkeen tuli hieman kiire bussiin, vielä kun olin laittanut polttautumaan jaksot 6 ja 7. CD oli valmis tasan kahdeltatoista, 00:00, jolloin viimeinen bussi lähtisi keskustasta. Huusin Juhanille moit ja lähdin juoksemaan minkä kintuistani pääsin. Kun olin kävelytiellä, näin bussin lähtevän liikennevaloista Scandic-hotellia vastapäätä. Juoksin koko matkan niin kovaa kun pääsin ja jaksoin juuri ja juuri heiluttaa kättäni, jotta saisin bussin pysähtymään kolme metriä ennen pysäkkiä. Arvaa juoksinko itseni maitohapoille? Mutta sainpahan ainakin Prison Breakit.

Menin heti nukkumaan keskiviikon ja torstain välisenä yönä ja aamulla heräsin yhdeksältä ja katsoin ne kaksi Prison Break jaksoa. Sitten tein muita juttuja koneella (UO), kunnes velipojat tulivat koulusta. Loppuilta meni kirjoja lukiessa ja kävin myös ulkona kävelyllä ja yritin valokuvata jotain talvista, mutta siellä oli niin pimeää, ettei siitä tullut mitään. Illalla satoi paljon lunta. Lumikin häiritsi valokuvaamistani. Meni fiilikset ja huomasin bussin lähestyvän. Menin bussilla keskustaan ja yritin valokuvata jotain. En kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi. Taiteellinen inspiraationi ja innostukseni oli nollassa. Pyörin aikani ja lähdin samalla bussilla (joka oli siis vain kääntynyt kirjastolla sinä aikana) takaisin kotiin.

Eilen illalla luin taas kirjoja, joita olin lainannut (mm. Neil Gaiman – Coraline Varjojen Talossa) ja söin grillileipiä, eli paniinia. Huomasin myös että äiti oli taas tuonut kaupasta tarjouksessa/vanhentumassa olevia ruokia. Jääkaapista löytyi helmi: herkku, josta kukaan muu ei tykkää, mutta minä rakastan! Marsipaanikakku! Semmoinen ihanan hilloisen makea marsipaanikakku! Söin paniinit ja sitten söin sitä kakkua innoissani kaksi palaa ja sen jälkeen vielä yhden palan, kunnes ymmärsin, miksi muut eivät tykänneet syödä sitä. Mutta nyt tekee taas mieli sitä kakkua, kun paha olo on kaikonnut yön aikana. Kummallista. Nyt aion katsoa Prison Breakit loppuun, koska sain iskältä lisää jaksoja. Hyvää viikonloppua!!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 32-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä