Uusi suunta

Eilen masennukseni aikana rakas isäni kertoi minulle miten kannattaa menetellä opiskelun suhteen. Jokin aukeni päässäni ja tajusin että opiskelu vaikuttaa elämääni. Jos nyt lusmuilen ja vedän huonot paperit, en voi menestyäkään ja sitten myöhemmin harmittaa. Otan itseäni niskasta ja korvasta kiinni ja opiskelen niin hyvin kuin pystyn – vaikka väkisin. Minun pitää osata suuttua itselleni. Jotta pystyn siihen, minun pitää valitettavasti tehdä uhrauksia. Minun pitää osata jättää tietokoneella istuminen, elokuvien ja sarjojen seuraaminen ja jopa musiikin kuuntelu vähemmälle. No, musiikkia aion edelleen kuunnella, mutta tietokoneella en tule istumaan niin usein. Joten älkää ihmetelkö jos en vähään aikaan kirjoittele täällä. Masentelu ja sen syyt ovat haihattelua ja oman pääni harhakuvia. Minussa on älyä, sisua ja päättäväisyyttä, kuulin sen oman isäni suusta. Adios amigos, puedo estudiar hoy, y mañana, y mañana…