Usko ja musiikki ristitulessa

Olen valikoivasti sosiaalinen. On päiviä, jolloin en halua tavata ketään. Tänään on juuri sellainen päivä. Vaikka näkisin jonkun kaupungilla kaupassa käydessäni, kiiruhdan kotiin. Tällaisina päivinä minua ahdistaa ihmisten näkeminen. Keskityn mieluummin virtuaaliseen sosiaalielämään neljän seinän sisällä. MM-Ralleista johtuva väenpaljous ja meteli ahdistaa minua. Aina ei ole herkkua asua kävelykadulla.

Kävin äsken hakemassa Silkkitiestä Jolt Colaa. 24-packiin ei ollut varaa, joten 2 tölkkiä lähti matkaan. Jääkaapissa on vielä Coca Cola Companyn kolaa. Piti käydä vielä erikseen Sokoksen Herkkupuodissa (”erikoisruokakauppa”), sillä olin aiemmin unohtanut palauttaa pullokuitin. Kun olin Kompassin kohdalla (Jyväskylän keskustan keskipiste) kävelemässä ihmismassan läpi kuulokkeet korvilla ja heviletti hulmuten, eräs vanhempi naishenkilö työnsi minulle lapun kouraan. Lapussa luki ”Jeesus haluaa pelastaa sinut”. Vaan eipä hän tiennyt että uskon jo Jeesukseen. Ulkonäön perusteella on niin helppo olettaa. Tosin näkyvä uskovainen en ole ollut koskaan, enkä varmasti tule koskaan olemaankaan. Ajatusmaailmani on kuitenkin pysynyt suht samana.

Perinteisesti bändipaitaisia lävistettyjä ja vihaisen näköisiä pitkätukkia on pidetty ainakin historiassa suoraan saatananpalvojina. Iranissa/Iranissa alueittain pitkä tukka on (tai ainakin oli) laissa kiellettyä. Pitkätukkaiset pidätettiin ja poliisi leikkasi heidän tukkansa. Heitä pidettiin automaattisesti saatananpalvojina. Kyseisissä muslimimaissa ja muuallakin maailmassa pitkä tukka ja metallimusiikki on hirveää syntiä ja kauhistusta. Sellaista kuin ”uskovainen hevari” ei olekaan.

Tavallaan ymmärrän ristiriidan. Ruotsalaisen saatanallisen black metal bändin Ondskaptin solisti Acerbus sanoi Black Metal Satanica -dokumentilla ettei tajua kristillistä metallia, tai varsinkaan black metallia, sillä mitä ”hyvää sanomaa” tai kristillistä on rankoissa kitarariffeissä ja kuolemankorinassa. Samaa sanoi metallin pioneeribändin Twisted Sisterin Dee Snider, että aito metalli tarvitsee vihaa ja pahaa oloa. Itsehän en juurikaan kristillistä metallia kuuntele, sillä siitä puuttuu se jokin. On äärimmäisen ristiriitaista kuunnella musiikkia, jossa palvotaan saatanaa ja vihataan kristinuskoa ja samalla uskoa Jeesukseen.

Jotkut uskovaiset sanovat että paha musiikki johtaa väärille teille. Väärin. Musiikki itsessään ei laita kuuntelijaa polttamaan kirkkoja tai tekemään itsemurhaa. Täytyy kannattaa, uskoa ja noudattaa musiikin sanomaa. Itsehän kuuntelen musiikkia vain sen takia että se kuulostaa hyvältä. Sanotaan, että sellaisen musiikin kuunteleminen ei ole viisasta, joka ei noudata omia periaatteita. Varmaan vähän sama asia kuin pasifisti antaisi jollekin turpaan. Ja miten voi olla rauhaa kunnioittava ihminen ja samaan aikaan kuunnella vihaista musiikkia? Nämä asiat jäävät ikuisesti mysteeriksi. Itse vain rakastan synkkää, vihaista ja raskasta musiikkia. Nämä ristiriidat pitävät koneeni liikkeessä.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää