Paluu arkeen

Viikko vierähti lomaillessa, ja hieman haikein fiiliksin palaan takaisin työelämään. Vielä tosin valvon, vaikka kello on jo paljon. Toisaalta sain eilen nukkua pitkälle päivään saakka, ja olen muutenkin mukavasti ehtinyt lepäillä pitkän joululoman aikana. Lepo teki hyvää, mutta tietenkin sitä aina toivoo että saisi levätä vielä vähän lisää. Mutta Kesämökkimiehen sanoin: ”Ei auta, töitä on tehtävä”.

Viikko oli täynnä yhtä sun toista. Joulupäivät menivät Tapaninpäivään saakka Ristiinassa Veeran vanhempien luona, jossa viihdyimme todella hyvin. Jouluaatto sekä uuden vuoden aatto sattuivat molemmat sopivasti saunavuoropäivälle, perjantaille, jolloin saimme nauttia juhlasaunasta. Vuoden vaihtumiseen mennessä olimme menneet Kuokkalan sillalle katsomaan ilotulituksia. Ihan nättejä olivat, mutta jotenkin aika pliisuksi jäi. Massiivisemmat ampumiset ovat jääneet selvästi 90-luvulle… lienekö syynä isompien rakettien kieltämiset.

Sunnuntaina vaimoni ehdotti että jos vietettäisiin viimeisen vapaapäiväni ilta kahdestaan menemällä syömään ja elokuviin. Isälläni sattui olemaan vapaata ja veimme Lotan pappansa luokse hoitoon. Stressasin siitä hieman uhmavaiheen ja muun takia, mutta kaikki menikin hurjan hyvin.

Boards of Canada – Over the Horizon Radar

Hieman jotenkin melankolinen fiilis taas, mikä johtuu jälleen siitä että ajatuksille on suotu taas liikaa tilaa pääkopassa. Väsähtelen ja huokailen sitä että kulunut viikko olisi saanut jatkua… enkä vieläkään ymmärrä miksi en ole nukkumassa.