Nettipokeri – harrastus, viihdemuoto, vai elanto?

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 9 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 21-vuotias.

Pelasin aikoinaan nettipokeria paljonkin. Tietysti lähinnä freerolleiksi kutsuttuja ilmisturnauksia, koska nuorena opiskelijana minulla ei ollut varaa investoida niin kutsuttuun ”uhkapeliin”. Toisaalta vähän myöhemmin laitoin kymmenisen euroa ja pelasin senttipöydissä, eli pokerihuoneissa joissa pienin panos oli 5-10 senttiä – mikä olikin erittäin mukavaa. Kyllähän sieltä rahaakin ropisi, mutta ei niin suuria summia että olisin voitoilla mitään pystynyt ostamaan… toisin kuin pari tuttavaani ja jopa veljeni, jotka ovat tehneet voitoillaan mitä hienoimpia hankintoja – jopa asuntokaupat. Toisinaan pokeripaikat tarjoavat myös menestyksestä palkintoja, sekä bonuksia, iPodien, kalliiden turnauspaikkojen ja taulutelevisioiden muodossa. Kannattaa siis pelata, jos vain vähänkin osaa ja uskaltaa.

Pokerin aikojen alusta asti ihmisillä on ollut suuria ennakkoluuloja kyseistä pelimuotoa kohtaan. Nettipokerin myötä tunnetuksi tulleessa Texas Hold’em -pelimuodossa tarvitaan kuitenkin tuurin lisäksi myös pientä taitoa. Todennäköisyyksiä on suhteellisen helppo laskea ja strategioita helppo kehitellä. Parasta Hold’emissä onkin se, että millä tahansa korteilla (”käsillä”) ei tarvitse lähteä peliin mukaan. Näin voi strategioida ja käyttää suurimmat todennäköisyydet hyväkseen.

Vanha kunnon viiden kortin seurapeli-pokeri on nykyään muuttunut Hold’emiksi. Pahin buumi omassa lähiympäristössäni oli vuosina 2004-2007. Silloin pelattiin Hold’emiä ihan joka paikassa, ihan kenen kanssa tahansa. Silloin itsekin tutustuin ensimmäisen kerran nettipokeriin.

Texas Hold’emin ollessa tällä hetkellä suosituin pelimuoto, monet jo tietävät mitä se pitää sisällään. Tietämättömille ajattelin kuitenkin kertoa vielä kupletin juonen. Texas Hold’emin idea on yksinkertainen. (1.) Jokaiselle pelaajalle jaetaan kaksi satunnaista (2) korttia. Ensimmäisellä kierroksella päätetään ketkä lähtevät peliin mukaan. Jakajan vasemmalla puolella oleva laittaa pöytään pienen vakiopanoksen (”sokkopanoksen”) ja hänestä seuraava ison vakiopanoksen. Näin ollen pöytään tulee pieni ”potti” (eli ”rake”), vaikka kukaan ei lähtisi korteillaan pelaamaan. Hyvillä korteilla kannattaa tietysti lähteä yrittämään.

(2.) Pöytään jaetaan kolme (3) korttia ja kierrosta jatketaan eteenpäin. Vuorollaan voi aina nostaa panosta ja hiillostaa muita luovuttamaan. Jos kukaan ei nosta panosta, voi myös passata, eli jatkaa korteillaan kierrosta. (3.) Seuraavaksi jaetaan neljäs lisäkortti, jonka jälkeen vielä viides kortti. Välissä tietysti normaalit kierrokset. Näistä kaikista korteista muodostetaan oma viiden kortin käsi ja luonnollisesti jos kädessä on AA, on paremmat mahdollisuudet voittaa kuin sillä jolla on kädessä 27. Ellei pöytään satu tulemaan juuri esimerkiksi 22774. Varmaan tässä vaiheessa tajusit jo pelimuodon idean?

Pokerihuoneita on paljon. Suosituimmat ovat oman käsitykseni mukaan no-limit hold’em -huoneet pienillä panoksilla. No-limit Hold’emissä ei ole korotuspanoksen kattorajaa, kun taas fixedissä voi korottaa vain tietyn verran. Itse olen nykyään satunnaispelaaja, sillä aika ei tahdo riittää. Tiedän myös ihmisiä, jotka pelaavat pokeria ”työkseen”, eli tienaavat pelaamisella elantonsa.

Sanoisin että pokerissa on myös omat riskinsä. Peliä ei mielestäni kannata ottaa liian vakavasti, eikä siihen ainakaan heti alkuun sijoittaa kovin suuria summia. Mieluummin lähtee liikenteeseen hitaasti ja varovasti. Kokeilee ensin vaikka freerolleilla, kuten minä tein. Pääsin jopa 100 euron voittoihin, jotka sitten myöhemmin hävisin… jos on aikaa ja huvittaa leikkiä ihan oikealla rahalla; suosittelen ihmeessä kokeilemaan!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 30-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä itse perustamassaan digitoimistossa ja SaaS-palvelua kehittävässä startupissa, verkkosivujen tekijä, sosiaalisen median asiantuntija ja koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Suurin osa päivästä kuluu hevimusiikin ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter, leffat ja erikoisoluet lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä

 

6 kommenttia

  1. Piparnakkeli

    Itse olen pelannut vain lukioaikana, jolloin suurin voittoni onkin ollut kymmenen euroa jonka sitten hävisin vartin päästä.

    Ei riitä pokka enää euroa isommista summista pelaamaan, joten pitää nostaa hattua niille joille sitä pokkaa tai taitoa on.

  2. Petri

    Nykyäänhän tuota pokeria pelataan tietääkseni jo yläasteelta asti aina välituntisin ja silloin kun aikaa on. Se on aika huolestuttava juttu etenkin jos nuorten pelaajien välillä siihen pelaamiseen liittyy raha, mutta toisaalta eipä ole minun asiani hyysätä. Kukin ottaa vastuun omista toimistaan. Silloin kun mää olin nuori, korteilla pelattiin vain pasianssia ja paskahousua. :-)

  3. rolle

    Jep, eihän siinä mitään vikaa ole jos senteillä pelataan, mutta kun keskenkasvuiset klopit latelevat pöytään vanhempiensa antamia kaksikymppisiä niin on jo tilanne eri… muistelen myös että yläasteella pelattiin ja jotkut jopa pelasivat isompia summia velkaan.

  4. Piparnakkeli

    Muistaisin, että rahasta pelaaminen on pääsääntöisesti kouluissa kiellettyä. Eipä sitä tosin juuri yritetä/voida valvoa.

  5. mipe

    Itse en ole niinkään nettipokerin ystävä. Kavereiden kanssa on kiva vetää liveturnauksia, mutta netissä en pysty pelaamaan. Kärsivällisyyteni ei riitä, en jaksa tapittaa montaa tuntia ruudun ääressä yhteen putkeen.

    Silloin tällöin pelaan blackjackia. Suurin voittoni onkin siinä 900 euroa. Bläkäristä saa aika helppoa rahaa. Toisaalta suurin häviöni on 400 euroa, mutta pelasin sen nopeasti takaisin. :)

  6. Uhkapelaaminen ja sen kannattavuus | Rollemaa.org

    […] pelaamaan Hold’Emiä pelistrategioista tai säännöistä mitään tietämättä. Vanhasta nettipokeriharrastuksestani kirjoitinkin taannoin, ja pääsin jopa ihan jonkinlaisille rahoillekin, jos niin voi sanoa. […]