Nettipokeri – harrastus, viihdemuoto, vai elanto?

Pelasin aikoinaan nettipokeria paljonkin. Tietysti lähinnä freerolleiksi kutsuttuja ilmisturnauksia, koska nuorena opiskelijana minulla ei ollut varaa investoida niin kutsuttuun ”uhkapeliin”. Toisaalta vähän myöhemmin laitoin kymmenisen euroa ja pelasin senttipöydissä, eli pokerihuoneissa joissa pienin panos oli 5-10 senttiä – mikä olikin erittäin mukavaa. Kyllähän sieltä rahaakin ropisi, mutta ei niin suuria summia että olisin voitoilla mitään pystynyt ostamaan… toisin kuin pari tuttavaani ja jopa veljeni, jotka ovat tehneet voitoillaan mitä hienoimpia hankintoja – jopa asuntokaupat. Toisinaan pokeripaikat tarjoavat myös menestyksestä palkintoja, sekä bonuksia, iPodien, kalliiden turnauspaikkojen ja taulutelevisioiden muodossa. Kannattaa siis pelata, jos vain vähänkin osaa ja uskaltaa.

Pokerin aikojen alusta asti ihmisillä on ollut suuria ennakkoluuloja kyseistä pelimuotoa kohtaan. Nettipokerin myötä tunnetuksi tulleessa Texas Hold’em -pelimuodossa tarvitaan kuitenkin tuurin lisäksi myös pientä taitoa. Todennäköisyyksiä on suhteellisen helppo laskea ja strategioita helppo kehitellä. Parasta Hold’emissä onkin se, että millä tahansa korteilla (”käsillä”) ei tarvitse lähteä peliin mukaan. Näin voi strategioida ja käyttää suurimmat todennäköisyydet hyväkseen.

Vanha kunnon viiden kortin seurapeli-pokeri on nykyään muuttunut Hold’emiksi. Pahin buumi omassa lähiympäristössäni oli vuosina 2004-2007. Silloin pelattiin Hold’emiä ihan joka paikassa, ihan kenen kanssa tahansa. Silloin itsekin tutustuin ensimmäisen kerran nettipokeriin.

Texas Hold’emin ollessa tällä hetkellä suosituin pelimuoto, monet jo tietävät mitä se pitää sisällään. Tietämättömille ajattelin kuitenkin kertoa vielä kupletin juonen. Texas Hold’emin idea on yksinkertainen. (1.) Jokaiselle pelaajalle jaetaan kaksi satunnaista (2) korttia. Ensimmäisellä kierroksella päätetään ketkä lähtevät peliin mukaan. Jakajan vasemmalla puolella oleva laittaa pöytään pienen vakiopanoksen (”sokkopanoksen”) ja hänestä seuraava ison vakiopanoksen. Näin ollen pöytään tulee pieni ”potti” (eli ”rake”), vaikka kukaan ei lähtisi korteillaan pelaamaan. Hyvillä korteilla kannattaa tietysti lähteä yrittämään.

(2.) Pöytään jaetaan kolme (3) korttia ja kierrosta jatketaan eteenpäin. Vuorollaan voi aina nostaa panosta ja hiillostaa muita luovuttamaan. Jos kukaan ei nosta panosta, voi myös passata, eli jatkaa korteillaan kierrosta. (3.) Seuraavaksi jaetaan neljäs lisäkortti, jonka jälkeen vielä viides kortti. Välissä tietysti normaalit kierrokset. Näistä kaikista korteista muodostetaan oma viiden kortin käsi ja luonnollisesti jos kädessä on AA, on paremmat mahdollisuudet voittaa kuin sillä jolla on kädessä 27. Ellei pöytään satu tulemaan juuri esimerkiksi 22774. Varmaan tässä vaiheessa tajusit jo pelimuodon idean?

Pokerihuoneita on paljon. Suosituimmat ovat oman käsitykseni mukaan no-limit hold’em -huoneet pienillä panoksilla. No-limit Hold’emissä ei ole korotuspanoksen kattorajaa, kun taas fixedissä voi korottaa vain tietyn verran. Itse olen nykyään satunnaispelaaja, sillä aika ei tahdo riittää. Tiedän myös ihmisiä, jotka pelaavat pokeria ”työkseen”, eli tienaavat pelaamisella elantonsa.

Sanoisin että pokerissa on myös omat riskinsä. Peliä ei mielestäni kannata ottaa liian vakavasti, eikä siihen ainakaan heti alkuun sijoittaa kovin suuria summia. Mieluummin lähtee liikenteeseen hitaasti ja varovasti. Kokeilee ensin vaikka freerolleilla, kuten minä tein. Pääsin jopa 100 euron voittoihin, jotka sitten myöhemmin hävisin… jos on aikaa ja huvittaa leikkiä ihan oikealla rahalla; suosittelen ihmeessä kokeilemaan!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää