Mokoman akustinen keikka Internetissä 24.11.2011

Rempseä suomalainen suomirokkia renkuttavana yhtyeenä aloittanut, sittemmin metallimpaan suuntaan matkannut retkue nimeltään Mokoma veti juuri äsken keikan netin välityksellä varmasti sadoille katsojille ympäri Suomea. Ulkomaalaisiakin taisi olla paikalla, ainakin chatin englanninkielisistä viesteistä ja välispiikkien käännöspyynnöistä päätellen. Nettikeikkoja järjestevän Jenkatehtaan kautta pääsi katsomaan keikkaa, jonne minä olin saanut piletin toisen työpaikkani Metallimusiikki.netin kautta.

Keikka alkoi kun poijaat vetivät Jägermeister-shotit mieheen. Paitsi tietenkin Marko, joka joi samaan aikaan muiden kanssa näkymättömän shottinsa, jossa oli alkoholin sijaan terveellistä ilmaa, mikä sai minut hörähtämään ei pilkasta, vaan silkasta rispektistä ja hauskasta eleestä. Olen aina niin ylpeä tuosta Annalan jantterista, jolla on periaatteet, vakaumus, josta pitää kiinni, mutta osaa silti olla täysillä mukana tuomitsematta muita.

Pari vuotta sitten Mokoman solistilta Marko Annalalta kysyttiin kysymys: Onko vaikea olla ilman alkoholia esim. hyvin menneen keikan jälkeen bussissa muut korkkaaavat pullot ja juhlivat hyvin mennyttä keikkaa? Onko sulle tullu mitään alkoholin korvikkeita tällaisissa tilanteissa? Onko vaikea olla kun muut on kännissä ja itse olet selvä?, johon Marko vastasi mielestäni äärimmäisen kunnoitettavasti:

Ajattelusi mukaan alkoholi kuuluu olennaisesti erilaisiin tilanteisiin. Minulle asia ei ole niin. Osaan nauttia tilanteista ilman alkoholia; leirinuotiosta ilman kossuhuikkaa, mökkireissusta ilman saunakaljoja, kahvista ilman konjakkia¦ hyvästä seurasta ihan selvinpäin. Ja kun tunnelma on valmiiksi katossa tahdon säilyttää tuon tunteen, en tarvitse erillistä ”nostattajaa”. Vapaa-aikaani en vietä humalaisten seurassa, joten jaksan oikein hyvin keikkareissuilla katsoa toisinaan humalassa toilailevia yhtyetovereitani.

Tähän muut kaverit lisäsivät että toisinaan eivät kestä absolutisti-Markon non-stop-sekoilua selvinpäin, hah. Muut bändiläiset kertovat sivuilla kuitenkin myös että napinaa ei tule missään vaiheessa kumpaankaan suuntaan. Marko tähdentää että poikien alkoholin satunnaiskäyttö ei haittaa, mutta jos siitä harrastus tulisi, niin sitten varmaan alkaisi haittaamaan. Harrastus tarkoittanee tässä muuta elämää haittaavaa alkoholin väärinkäyttöä, alhoholismia.

Pojatkaan ei kyllä koskaan oo valittanu miulle, että ”vittu ku sie oot niin selvinpäin”.

Meni vähän sivuraiteille, eli palataanpa takaisin itse keikkaan. Jo akustista Varjopuoli-levyä kuunnelleena tiesin kappaleet. Levy on vallan mainio ja vielä herkullisemmalta se kuulosti kun näki poikien sitä soittavan. Mokoma toimii akustisena erittäin hyvin.

Nettikeikan ajan oli koko ajan suhteellisen rento tunnelma. Pian aloittamisen jälkeen kuitenkin kuva- ja ääni katkesi. Luulin että kyse on omasta netistäni ja tein muuta odotellessa. Kuva ja ääni palasivat, mutta ei mennyt montaa minuuttia kuin katkesi uudestaan. Älysin laittaa chatin päälle ja näin että yhteys sivuihin pelaa, mutta studioon ei. Fanit olivat käärmeissään kun monta biisiä meni hukkaan. Pätkimistä jatkui melkein koko keikan, eikä luvattu chattiyhteyskään toiminut edes tyydyttävästi kun Mokoma sai vain pienen osan viesteistä omalle näytölleen. Bändi hoiti keikan kunnialla, mutta Jenkatehtaasta jäi itselleni henkilökohtaisesti vähän huono maku.

Luulisi että tämän mittaluokan bändin nettikeikkaan olisi helppo valmistautua varaamalla järeät palvelimet ja varapalvelimet sen varalta jos kuorma käy liian suureksi. Pätkimiset johtuivat selvästi siitä että katsojia oli riittävän paljon. Jenkatehdas ilmoitti kyseessä olevan lopulta yhteysongelman. Palvelinpäässä oli kaikki kunnossa. Oletin turhan aikaisin palvelinongelmia, sillä niin huonosti viime aikoina on varaudututu ruuhkaan jopa viranomaisten toimesta (katkos poliisi.fi -sivuilla ym).

Katsojat pystyivät lisäksi tekemään taputus-, pirunmerkki- ja sytkärinheilutusanimaatioita siluettihahmoillaan ”yleisössä” ja kommentoimaan chattiin, mikä vain lisää palvelinkuormaa. Animaatiot sai myös käytöstä laittamalla kuvan koko ruudulle. Se ei kuitenkaan poistanut ongelmia. Iso osa keskittyi enemmän keikkaan kirjoittamatta mitään, mutta ilmeisesti myös iso osa kommenteista jäi tulematta niin muilla chattaajille kuin bändillekään.

Viimeiset minuutit sujuivat hyvin pätkimättä ja viimeinen voimalla vedetty veto kuulosti lähes siltä, kuin se ei olisi ollut akustinen. Upea keikka, josta tosin päästiin näkemään ehkä vain puolet. Keikan aikana sai äänestää vetävätkö pojat loppuun rumpusetin, kitarabättlen, tai jotain muuta. Kitarabattle voitti, mutta Janne veti loppuun vielä rumpuilua. Myös pieni haastattelu tehtiin ennen viimeistä biisiä, joka tosin jäi vähän pliisuksi.

Tämä oli minun ensimmäinen – ja ehkä viimeinen – nettikeikkani. Vähän huono maku jäi ei pelkästään toimivuuden osalta vaan myös kokemuskokonaisuuden osalta. Keikat ovat ainakin itselleni kokemuksia jotka täytyy kokea samassa tilassa bändin kanssa. Keikoille mennään paikalla olemisen fiiliksen takia, ei pelkästään bändin kuulemisen ja näkemisen takia. Akustiikkakaan ei ole koskaan sama asia teknisten vempaimien läpi kuin luomuna suoraan korvaan. Akustinen keikka vielä vähemmän toimii tietokoneelta kuultuna, jopa hieman raiskaa tarkoituksen.

Sen ajan kun toimi, Mokoma rokkasi! Oli makea keikka, kunpa vain olisi tullut kokonaan tänne kotiin asti. No, ehkä liikaa vaadittu, mutta nykytekniikalta melkein voisi jo pikkuhiljaa jotain toimivuutta odottaa. Harmittaa kun olen itse Hollannissa 16. joulukuuta, jolloin Mokoma vierailee täällä Jyväskylän lutakossa. Joka tapauksessa paljon ruusuja Mokomalle, hieman risuja Jenkatehtaalle…

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää