Olen koko viikon kuunnellut ruotsalaista Ghostia. Muistin bändin olemassaolon ihan yllättäen kun etsin taas uutta musiikkia kuunneltavaksi. En aiemmin jostain syystä syttynyt niin kovasti. Poppoo soittaa Black Sabbath -tyylistä mustaa rokkia, tahi metallia jos tarkkoja ollaan. Black metallista ei ole kuitenkaan kyse, vaikka sanoitusten perusteella hyvinkin voisi olla. Sanoitukset ovat pelkästään okkultistista ja saatanallista, mutta itse musiikki on silkkaa melodista hunajaa korville. Riffit ovat niin hyviä, että tiedä millaisen diilin ovat tehneet paholaisen kanssa, heh.
Bändiin lisää mystisyyttä se, että porukassa soittaa Nimettömät Haamut (Nameless Ghouls) ja livenä lavalla esiintyy pelkkiä hahmoja pelottavahkoissa kaavuissa. Keulahahmo Papa Emeritus on yleensä pimeässä papin kaavussa. Identiteettejä on vain arvailtu, eikä bändi itse suostu kommentoimaan arvailuihin millään muotoa.
Opus Eponymous on bändin ainoa kokopitkä levy, jonka suosittelen kyllä tsekkaamaan, jos et ole ennen kuullut. Koko levy on parhautta. Biisi biisiltä ainakin itse uppoan yhä enemmän. Jaksaa kuunnella useamman viikon putkeen. Tässä maistiaista. Löytyy myös Spotifysta.
[…] ensimmäisen kerran ruotsalaisesta Ghostista reilu vuosi sitten, jolloin tästä okkultista rokkia soittavasta bändistä innostuin. Bändi […]