Tänämaanantaina täytyy vähän irroitella pitkästä aikaa black metallilla. Olen oikeastaan koko tämän vuoden kylmimmän ajan tykännyt kuunnella lähinnä Iskaldia, Blackwindsiä ja Satyriconin vanhempaa tuotantoa, muun muassa. Siispä kolmen viikon maanantaimetallipläjäys käsittelee juuri näitä kolmea bändiä.
Iskald eli englanniksi ”Ice-cold” on jäätävän hyvää melodista bläkkistä suoraan Norjasta. Pidän valtavasti heidän vuonna 2008 ilmestyneestä Revelations of Reckoning Day -albumista. Tammikuussa ilmestyneen uutuusalbumin The Sun I Carried Alone sisälle en ole vieläkään päässyt kunnolla. Bändi soittaa omaperäistä kylmää, purevaa, nopeatempoista, taidokasta black metallia, jonka äänimaailma on upean laaja skaalaltaan. Tämän aamun biisi herättää varmasti jokaisen paatuneemmankin musiikinkuuntelijan heleällä örvännällään.
Iskald – Ruin of Mankind (
)
Ruotsalaista Blackwindsiä kunnioitan siitä, että he ovat onnistuneet kunnoittamaan black metallin alkuperäistä periaatteita, yksilöllisyyttä, tekemällä kaiken itse antamatta ulkopuolisten tai kuuntelemiensa bändien vaikuttaa omaan musiikkiinsa, mikä on todella haastavaa. En sitten tiedä miten hyvin se toimii käytännössä, mutta ainakin heidän musiikkinsa kuulostaa todella hyvältä. Flesh Inferno -albumilta sykkii ehkä parhaiten Plague Bringer -kipale. Löytyy spotifysta, click: (). Jos ei Spotify nappaa, alta voit kuunnella myös suoraan.
Blackwinds – Plague Bringer
Viimeisenä 90-luvun ehkä yksi kovimmista bläkkisbiiseistä, nimittäin Satyriconin Mother North, josta löytyy myös mainio musiikkivideo. Pitemmittä puheitta, oikein hyvää viikon alkua!
YouTube-video ei ole enää saatavilla.
Jutun lopussa oleva video on noloudessaan samaa luokkaa Immortalin videoiden kanssa. Harmi kun hyvä biisi peittyy röhönaurun alle. Haahaahaa. :-D
Äläs nyt viitsi, hyvä video! :–D
Joo, joo… On siinä joitain kohtauksia, jotka eivät ole kauhean noloja. Aivoihini on palanut sellainen härö ensivaikutelma tuosta, ettei sitä voi korjata millään. Olen itse viime aikoina jättänyt black metallin kuuntelemisen vähälle ja koettanut tutustua joihinkin epätyypilisiin bändivalintoihin, kuten juuri nyt ruotsalaiseen Raubtieriin. Sillä on joitain jykeviä biisejä. Bändi on kuin sekoitus Rammsteinia, Sabatonia ja Turmion Kätilöitä. En yleensä fanita ruotsin kieltä, mutta tuo bändi saa sen kuulostamaan ei-niin-rumalta.