Yritän välttää jumiutumista liikaa menneeseen. Ihmisellä on paha tapa elää ajatuksissaan jossain ihan muualla kuin tässä hetkessä. Tai minulla ainakin on. Olen aina ollut (muistaakseni äitini sanoin) ”hajamielinen”, aina pää pilvissä. Myös tänään ajatukseni harhailevat ensin kauemmas menneisyyteen, sitten tulevaan viikkoon. En oikein osaa pitää mieltä kurissa. Eipä sitä voikaan. Kaikenlainen meditaatiokin tähtää siitä olettamuksesta, että ihmisen harhailevat ajatukset kuuluvat asiaan. Täytyy vain muistaa palauttaa itsensä ruotuun, eli tähän hetkeen.
Sunnuntaikahvien jälkeen lähdemme vaimon kanssa kävelylle, lopulta, vaikka aluksi mietinkin, että jos vain mentäisiin kotiin. Kävely kannattaa, sillä noin tunnin ajan satamassa aaltojen liplatusta katsellen mieli rauhoittuu. Ahdistus häviää. Sää on erinomainen, mutta juoksulenkkiä en halua tehdä. Viikon unimäärä on liian vähäinen, vain keskimäärin kuusi tuntia ja 59 minuuttia per yö, kun hyvä keskiarvo olisi mielellään lähempänä kahdeksaa.
Kolme vuotta sitten sunnuntaina meininki on ollut ihan eri:
6/7 treenipäivää, tuottava työviikko ja kaikki hyvin.
Nykyään on jo uroteko, jos pääsen edes kahdesti viikossa lenkille. Mikä ihmeen supermies olin vuonna 2022? Ja sitä paitsi, miten vuodesta 2022 voi olla kolme vuotta? Tuntuu kuin se olisi ollut viime vuonna. Johonkin katosivat ne pari vuotta tuosta välistä.
Tiedän kyllä vastauksen. 2023 ja 2024 olivat aivan (anteeksi ranskani etukäteen) vitun perseestä kaikin puolin. Kaksi vuotta putkeen pelkkää jatkuvaa kärsimystä, joka ei ottanut loppuakseen. Onneksi se vihdoin päättyi tänä keväänä. Ehkä pystyn näistä tapahtumista joskus julkisesti jotain kirjoittamaan. Vielä ei ole sen aika.
Ai niin. Minuhan ei pitänyt jumittaa menneessä. Palautan itseni nyt takaisin nykyhetkeen ja lähden tästä pelaamaan videopelejä…
Tässä kirjoituksessa on 277 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (18:43) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Hyvä päivä
Hyvä päivä tänään, vaikka Suomella ei olekaan jääkiekko-onnea. Tällä kertaa tappio tulee Kanadaa vastaan. 2-0 johtoasemasta 3-5 häviöön. Niin perinteisesti suomalaista.
15 kilometrin polkujuoksulenkki tuntuu hyvältä, vaikka sykkeet ovat tapissa ja sää on pakahduttavan kuuma.
Koko päivänä en avaa tietokonetta. Tekee ihan hyvää.
