Vettä sataa kaatamalla. On hauskaa, miten historia toistaa itseään monessakin mielessä, mutta juuri nyt sattumalta eksyn katsomaan vuoden takaista päivitystä, jossa katson vuoden takaista päivitystä. Inception!

Olen koittanut vältellä uutisien selaamista, mutta tänään tulee selattua jonkin verran. Hyvää ja pahaa.

Kuten Vanha ja Viisas Murmanskin Tiibetin Munkkiluostarin Mestari Papa Lai sanoo: Kannattaa tehä niitä juttui mistä diggailee.

7.7.2024

Sunnuntain tiivistelmä:

• Hyvät yöunet alla
• Kahvihetki, latte triplaespressolla. Rupattelua vaimon kanssa ja pohdintaa menneisyydestä, traumoista ja niistä eroon pääsemisestä, ihmisten erilaisista statuskäsityksistä. Voisin sanoa itseäni jokseekin menestyneeksi, mutta en koskaan halua että se nousisi millään tavalla hattuun. Olemme kyvyiltämme ja ansioiltamme erilaisia. En aio koskaan vaatia esimerkiksi puolisoltani tai lapsiltani sitä mitä itse olen saavuttanut tai jättänyt saavuttamatta. He eivät ole minun jatke, vaan omia henkilöitään. Kaikilla on omat rajoitteensa, myös minulla. Rakastan ehdoitta ja aion jatkaa samalla tutulla kaavalla.
• 10km lenkki. Pääsin vihdoin pihalle, jes. Täydellinen lenkkisää, tällainen vähän sadetta ripeksivä, viileätuulinen keli. Jatkuisipa nämä. En halua yhtään helteitä.

Ainoa mikä tässä päivässä tökkii, on yksi odottamaton tapaus ja ruokailun venähtäminen. Muuten oikein mainio meininki.

Minua ei pysäytä mikään.

Yritän opetella olemaan tekemättä mitään. Ei tarvitse aina puskea jotain projektia eteenpäin, sanon itselleni. Musiikkia, kahvia, sarjoja. Ei oikein huvita mikään erityisemmin, nyt kun on Baldur’s Gatekin läpipelattu. Ja hyvä niin.

Viides virallinen lomapäivä, eikä päässä pyöri juuri mitään. Hyvä niin. Loma tekee tehtävänsä.

Ihminen kokee 75 kesää, jos käy hyvä tuuri. Kun ajan laittaa tähän muottiin, se tuntuu vähältä. Siksi ajatukseen kannattaa totutella. Elämä on luopumisen opettelua. Mikään ei ole pysyvää. Siksi ei esimerkiksi oma asunto houkuta.

Tässä on iso ristiriita, koska monelta osin olen pysyvyyttä rakastava ihminen. Monet asiat olen säilyttänyt lähes koko elämäni ajan, mukaanlukien nämä verkkosivut. Mutta eri asia on tiedostaa, että näistäkin joudun luopumaan.

Tuli déjà-vu. Olen ihan varmasti puhunut tästä aikaisemminkin.

Sataa ja myrskyää. Sopii minulle, koska uni maittaa ja koodi luistaa. Miksiköhän ohjelmoin lomalla? Kun ei tarvitsisi? Koska se on mukavaa? Toisaalta, kaikkea en jaksa itse koodata vaan ”vibe-koodaan” osan testaamalla Claude Codea ja Gemini CLI:tä. AI:n hyödyntäminen oman osaamisen tukena on mahtavaa, kun tietää mitä saa ja osan voi aina koodata itse. Vaikka AI tuleekin tuhoamaan tämän planeetan lähiaikoina, nautitaan nyt vielä kun voidaan…

Spotifyni alkaa olla aika mintissä. On mukavaa rakennella omia työkalujaan mieluisekseen.

Ehtisiköhän tänään vielä pelata videopelejä… toistan itseäni edellisiltä päiviltä.

Lomalla on mukavaa sinänsä, kun ei tarvitse miettiä mitä tekee. Tykkään olla tässä hetkessä, vihaan liiallista ohjelmaa.