Sain tänään idean henkilökohtaisesta muutoslokista. Se on kuin softan CHANGELOG.md, mutta henkilökohtaiselle elämälle. Kirjaan tähän päivittäin mitä saan valmiiksi. Koska muutoslokissa on tietosuojadataa, en jaa sitä täällä.
Amie on osoittautunut todella hyväksi työkaluksi.
Meta ei saa arvostusta päätöksistään. Tekisi mieli sanoa ”mitä minä sanoin”.
Heräsin vähän viiden jälkeen. Ajatus ei ole enää koherentti. Hyvää yötä!
Hurja päivä. Hankala asennoitua arkeen. Huomenna vieläkin hurjempi, kun työt alkaa poikkeuksellisesti klo 7:00. Hereillä on siis oltava jo 5:30. Siispä nyt unille.
Loma oli. Ja meni. Loppiainen, eli kaiken loppu. Ja uuden alku. Ihan hyvä loma. Sain sen mitä halusinkin, eli levätä. Emme käyneet pulkkamäessä tai oikeastaan missään muuallakaan, mutta lumilautailu Lotan kanssa, Fortnite pojan kanssa ja pakohuonepeli ja Mario Party koko perheellä olivat kaikki mukavaa ajanvietettä. Mutta eniten olen iloinen siitä, että sain levätä ja pysyä todellakin töistä erossa.
Paluu arkeen tuntuu kammottavalta. Ehti jotenkin ottua lomarytmiin, siihen että voi lähteä lenkille milloin huvittaa ja koodata jotain sellaista mikä ei vaikuta kenenkään toimeentuloon. Rentoa elämää. Ozark-sarjaa ehdin katsoa toiselle kaudelle. Jason Bateman on kova, ilmeisesti ohjannut koko sarjan myös. Hassua, kun tämä sarja jäi minulta joskus kesken, mutta nyt maistuu.
Lomalla opin jotenkin hyväksymään, että on ihan OK olla tekemättä mitään ihmeellistä ja että jos jokin rutiinilistan asia jää tekemättä, niin on tarkoitettu. Eivät kasvit siihen kuole, jos niitä ei jaksa tänään kastella, eikä maailma kaadu siihen jos illan meditointi jääkin tekemättä, kun Lotalla on asiaa.
Saankohan toimia enää ihmisten kanssa? Millaistahan se on? Jännä, että kaikki tuntuu niin kaukaiselta, vaikka on oltu pois töistä vaivaiset pari viikkoa. Hämmentävää kyllä, mitään mahdotonta hinkua ei ole takaisin.
Ehkä se siitä. Antaa aamun valjeta ajallaan. Huomenna on huomenna.
Tänään pohdin miten paljon helpompaa on, kun jokin tapa tai rutiini on päivittäinen. Heti kun rutiini on sellainen x kertaa viikossa, se jää paljon helpommin. Vuonna 2022 juoksin tammikuun haasteenkin jälkeen huhtikuun puoliväliin asti joka ikinen päivä, kuten Haruki Murakami. Heti kun lopetin aamulenkit ja höllensin viikkotahtia, juokseminen harveni ja harveni. Loppunut se ei onneksi koskaan.
No matter what, though, I keep up my running. Running every day is a kind of lifeline for me, so I’m not going to lay off or quit just because I’m busy. If I used being busy as an excuse not to run, I’d never run again. I have only a few reasons to keep on running, and a truckload of them to quit. All I can do is keep those few reasons nicely polished.
Haruki Murakamin kirja: What I Talk About When I Talk About Running (suomennettu: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta)
Kun tapaa pitää päivittäisenä, se kumuloituu. Vuodessa tulee 365 kertaa täyteen. Vaikka usein tuntuu, että tämä päivittäinen kirjoittaminenkin on ihan hullua tai turhaa, on siitä ollut hemmetisti apua. Sen totesin myös torstain terapiassa, kun terapeuttini kysyi minulta, että ”auttaako kirjoittaminen sinua?”. Piti ihan oikeasti ruveta miettimään vastausta tähän kysymykseen. Totesinkin, että auttahaan se. Ja paljon.
Tapani ja rutiinini ovat olleet muodossa tai toisessa aina ylhäällä jossakin sovelluksessa. Sovelluksia ennen ne olivat päiväkirjassani. Veljeni äitini syntymäpäivälounaalla epäili, etten seuraisi asioita niin tarkkaan jos digiä ei olisi. Mutta kyllä seuraisin. Olen tällainen. Tapojen seuraaminen motivoi jatkamaan.
”Leostraniusmainen” elämä ei ole ihan tyypillistä ja siksi välillä mietinkin olenkohan jotenkin neurokirjolla. Nykymittapuulla ainakin. Toisaalta, en aikatauluta vapaa-aikaani ihan niin säntillisesti kuin arkipäiviäni. Jokainen tehtävä kuuluu kuitenkin tavalla tai toisella kalenteriin. Myös tekemätön aika kuuluu aikatauluttaa. Joidenkin mielestä tämä rajoittaa ja ahdistaa, mutta minua se vapauttaa ja ilahduttaa.
Viime aikoina on ollut ilahduttavaa nähdä erityisesti muidenkin innostuvan päivärutiineista. Juoksuhaastetta ei tänä vuonna ollut Habitifyn järjestämänä, joten järjestin sellaisen itse. Mukaan lähtivät silti ainakin Urho ja Timo. Ole kuin he.
Kaikki muut rutiinit sujuvat, paitsi nukkumaanmeno. Koska elvytän aamulenkit, minun on opeteltava arkena heräämään klo 8. Lotan kanssa kävely kouluun klo 9 ja töihin klo 10 mennessä. Siispä, rakensin itselleni uuden iltarutiinin. Se on tähän asti ollut aika häilyvä käsite, sarjojen tai leffojen bingettelyä ja doomscrollausta klo 2-3 asti. Joku roti tähän pitää saada.
Aamurutiinithan minulla on jo. Iltarutiinia en ajatellut tarvitsevani, vaikka välillä sellaista kokeilinkin. No, nyt on. Entistä ehompi.
RoutineFlow on kätevä tähän.
Katsotaan toimiiko.
Päivän koodailuina mm. YNAB-widgetti Scriptablella ja WordPress-Obsidian backup-scripti.
← uudempia 1 … 67 68 69 70 71 … 303 vanhempia →