Isänpäivä

Isänpäivänä muistelen omaa isääni ja hieman häneen isäänsä. En itse koe isänpäivää suoranaisesti minun juhlanani, vaan lasteni juhlana. Ymmärrän kyllä, että myös vaimoni haluaa muistaa lastensa isää juhlapäivänä. Mutta isättömänä päivän fiilikset ovat luonnollisesti ristiriitaiset. Olen samaan aikaan iloinen saadessani olla isä huikean lahjakkaalle tyttärelle ja samanlaisen huumorintajun omaavalle introverttipojalle.

Isänä oleminen on raskasta, mutta palkitsevaa. Olen aina tykännyt lapsista ja pidän itseänikin yhä sellaisena. Jokaisessa meissä asuu pieni lapsi. Lapset muistuttavat siitä mikä elämässä on tärkeintä, eli yhdessäolo ja rakastettuna oleminen.

Hyvää isänpäivää jokaiselle isälle!

Suunnitelma

Minulla ei yleensä ole viikonlopuille varsinaista ”tehtävälistaa”. Usein asiat sujuvat omalla painollaan. Nyt on kuitenkin mukavaa tekemistä.

  1. Aamupala
  2. Imurointi
  3. Rollemaan loppujen lillukanvarsien koodailu. Isoimpana päiväkirjan etusivun ylälaidassa olevaan graafiin myös muiden aktiivisten blogieni sanamäärät (Dude, Rolle.design, Rollekino)
  4. Juoksulenkki ennen pimeää
  5. Kaupasta ruokaa ja Bang-energiajuoma
  6. Overwatch
  7. Muut Loop Habit Trackerissa olevat päivätavoitteet, kuten kirjan lukeminen ja puhdasta vettä vähintään litra

Mukavaa lauantaita!

Merkintä numero kahdeksan: Miksi olen vielä valveilla?

Minun piti mennä nukkumaan valovuosia sitten.

Entisessä elämässäni olin vampyyri, yökyöpeli, oletusarvoisesti yöllä hereillä. Nykyään olen kuitenkin yrittänyt pitää rytmin jotenkin tasaisena ja arkena takarajana nukkumaanmenolle on ollut kello yksitoista illalla. Viime aikoina omat rajani eivät ole kuitenkaan pitäneet. Koodaan jotain omaa juttua, luen tai katson elokuvaa väkisin yöhön, vaikka tiedän sen vaikuttavan seuraavan päivän vireystilaan haitallisesti.

Ehkä se on jonkinlaista ahdistuksen nollaamista. Kun koko päivä on ollut täynnä kaikenlaista, ei halua ihan heti nukkumaan, vaan päivästä täytyy löytää vielä jokin kiva koukku. Viime aikoina sellainen on ollut kirjoittamisharrastuksen elvyttäminen tämän päiväkirjan muodossa. Siinä samalla on tullut hieman pakkomielteisesti koodattua omaa sivustoa entistä luettavammaksi.

Perjantai-iltana läskeilin. Ostin 30 kpl Itsudemon sushia, katsoin elokuvan ja sen jälkeen aloin pelaamaan Overwatchia 6-stackin compissa. Hävittiin kymmenen peliä putkeen. Ei ollut minun päivä, mutta tiiminä hävittiin.

Nyt makoilen jo pimeässä huoneessa ja väsyttää niin paljon, että en tiedä miten edes jaksan kirjoittaa tätä älypuhelimeni ruudulla. Sellaista olin vain tulossa sanomaan, että ahdistus on jotenkin ollut kasvussa viime aikoina. Onneksi ensi viikolla alkaa terapia ensimmäistä kertaa yli viiden vuoden tauon jälkeen.

Välillä sitä vain tulee yhtä aikaa mieleen kaikki ne hetket kun on jotain toista ihmistä loukannut. Välillä pääkoppa lyö pöytään juuri ennen nukkumaanmenoa kaikki ne asiat, joita elämässään katuu ja häpeää. Vaikka kuinka kiltti haluan olla kaikille, joskus tulee sanottua asioita liian suoraan. Etenkin tweetit on helppo ymmärtää liian mustavalkoisesti. Sitä väkisinkin miettii, että ei se muiden vika ole, sillä minä sanoin niin. Miksi edes mietin asioita, jotka muut ovat jo todennäköisesti unohtaneet? Vai ovatko?

Haluan silti uskoa, että en ihan pahimmasta päästä ole kuitenkaan.

Olen liian väsynyt. Jatketaan taas seuraavassa osassa.

Harmaus

Marraskuun pimeys syvenee, mutta mieli on silti vuodenajalle epätyypillisen virkeä. Kaamosmasennus ei ole vielä iskenyt ja toivonkin, että jos tällä kertaa tätä ikävää seuralaista ei tarvitsisi katsella ollenkaan.

On perjantai. Lonkero mainostaa vuoden harmainta päivää. Vaikka jätin alkoholin täsmälleen 460 päivää sitten, olen pystynyt säilyttämään sellaisen tietynlaisen perjantaifiiliksen. Osa maagisuutta on yhtäaikainen tuntemus siitä, että viikon urakointi alkaa olla vihdoin hetkellisesti taas paketissa ja pääsee nauttimaan parin vuorokauden yhtäjaksoisesta vapaa-ajasta.

Ilmassa on eräänlaista iloisuuden tunnetta siitä, että pian voi vaan olla. Vaika minä niin paljon työstäni nautinkin, on siinä rentoilussa vaan sitä jotain. Elämä maistuu parhaimmalta, kun on niitä päiviä, jolloin voi pelkästään nukkua, pelata, lukea, kirjoittaa, musisoida, saunoa, syödä ja viihtyä. Sen jälkeen jaksaa taas rehkiä.

Alkoholista muistuttaa olemassaolostaan ainoastaan nettikansan perjantaiset somepäivitykset, pikaviestimet tai edellä mainittu Hartwallin mainonta. En kaipaa vieläkään.

Elämän tarkoitus

Hedonismi tähtää kivun minimoimiseen ja mielihyvän maksimoimiseen. Jo muinaiset kreikkalaiset filosofit kiistelivät siitä miten ihmisen tulisi elää ja moni päätyi lopputulokseen, että elämän tarkoitus on maksimoida mielihyvä.

Nykymittapuulla asia on yksinkertaisempi, mutta perusidea säilyy samana: Keskity tekemään sitä mistä pidät. Olen samaa mieltä, elämän pitää olla mielekästä juuri itselleen. Liian monesti sitä on ajatellut, millaista elämää pitäisi elää. Jonkun mielestä tietokone- ja nettielämä ei ole todellista elämää ja ihmisen tulisi nähdä maailmaa tai haaveilla jostain isommasta. Joskus nuorena datailusta ylikäytettiin nimitystä noulaiffi tai noulifetys. Nykyään nörtteily nähdään coolimpana juttuna.

Minulle tämä on parasta elämää mitä on. Haluan elää laitteiden varassa. On minulla tietysti myös haaveita ja unelmia ja ehkä joskus matkustelenkin, mutta sen tarinan aika on myöhemmin.

PS. Päiväkirjassa ja Rollemaassa on nyt muutamia uudistuksia, jotka varmaan huomaat pian. Eilispäivän aikana koodasin yhdeksän tuntia, kahdeksan minuuttia.

1 65 66 67 68

Kirjoitukset kalenterissa

syyskuu 2022
ma ti ke to pe la su
 1234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930